Kanuuna on kaupunkimaisen nuorisotyön kehittämisverkosto. Näiltä sivuilta löydät tietoa verkoston järjestämistä tulevista ja menneistä tapahtumista sekä kanuunakuntien yhteystiedot, lisäksi materiaalipankista voit ladata koneellesi mm. vuoden 2012 toimintasuunnitelman, seminaarialustuksia sekä kehittämishankkeissa tuotettua materiaalia.  Projektit ja käytännöt -osiossa voit tutustua muiden kaupunkien toimintaan.

Koordinaattori Suvi Lappalainen, 050 383 6453, suvi.lappalainen@lahti.fi

Kanuunan sivuja uudistetaan vaiheittain ja uudet sivut ovat valmiina syyskuussa 2013. Uudistuksesta vastaa nuorten Mediapaja.

Kanuunan Teemaseminaari pidettiin 2.-3.5. Hämeenlinnassa. Torstain teemana oli Kansalaisyhteiskunta vauhdissa: Miten pysyy nuorisopalvelut mukana? Perjantaina mietittiin Mitä nuorisotyö tänään on: Itsenäisen nuorisotyön edellytykset? Seminaarin materiaalit löytyvät materiaalipankista/Kanuuna-yleistä/Hämeenlinna. Alla olevasta linkistä pääsee tutustumaan seminaarissa esiteltyyn Elämänkaarikahvilaan Iittalassa. Linkin kautta pääsee tutustumaan myös 2012 päättyneeseen Uudistuva kylä kaupungissa -projektiin. Seminaarin materiaalit täydentyvät Lasse Siuralan yhteenvedoilla lähi viikkoina.

http://www.hameenlinna.fi/Palvelupiste/Kalvola/Elamankaarikahvila/

Työpapereita kouluperustaisesta nuorisotyöstä 4.

30.4.2013 Tomi Kiilakoski

Läpi tutkijantaipaleeni minua on miellyttänyt hyvä otsikko. Kun artikkelin tai kirja  otsikko on hyvä, on lukijana saanut avaimen, jonka kautta tulkita koko tekstiä. Kirjoittajalle hyvin tehty otsikko taas helpottaa koko kirjoittamisurakkaa aivan keskeisellä tavalla. Kun otsikon on saanut sorvattua kunnolliseksi, kirjoittaa teksti tavallaan itsensä – on näkökulma, mistä käsin lähteä nakuttamaan kirjaimia peräkkäin. Välistä ihastelee kollegoiden tekemiä taitavia otsikoita, sellaisia kuin Petri Pajun Koulua on käytävä. Tapio Nykäsen väitöskirjassa (2012) mainittiin ohimennen 1800-luvun kiistakirjoitus Hihhulilaisuus oikeassa karwassansa. Jo on otsikko!

Päätin nyysiä otsikon ja käyttää sen heti seuraavassa tekstissä. Nykykielellä ilmaisten kierrätän otsikkoa.

Kun kysytään, mitä koulunuorisotyö oikeassa karwassaan on, ollaan tekemisissä kahden eri näkökulman kanssa. Ensimmäiseksi se houkuttaa tutkimaan, millainen kokonaisuus koulunuorisotyöstä oikein muodostuu. Iso osa nuorisotyön tutkimuksesta haastattelee työntekijöitä, jolloin voidaan kysyä, onko nuorisotyön tutkimuksen tuottama kuva nuorisotyöstä pikemminkin ihannetilan kuvaus kuin kuvaus siitä, miten asiat ovat (Forkby & Kiilakoski). Kysymys on siis nuorisotyön kuvaamisesta, deskriptiosta. Toiseksi kysymys herättää myös pohdintoja siitä, millaista koulunuorisotyön oikein tulisi olla, sekä kuinka hyvin koulunuorisotyö tällä hetkellä toimii. Tässä näkökulmassa on kyse normatiivisesta näkökulmasta, preskriptiosta. Otsikko herättelee huomioimaan kumpaakin näkökulmaa.

Tutkijat eivät ole yksimielisiä, tuleeko tutkimuksen antaa normatiivisia näkökulmia laisinkaan vai onko tutkimuksen tehtävä vain dokumentoida kentän tilaa, ja jättää kehittämisehdotukset sikseen. Kysymys on siis siitä, millaiseksi kentän ja tutkijan vuorovaikutus nähdään. Itse ajattelen, että tutkimuksen tulisi osallistua kehittämiseen, mutta sen pitäisi perustella näkökulmansa hyvin. Normatiivisen ehdotuksen voi perustaa esimerkiksi yleisiin nuorisotutkimuksiin ja argumentoida niiden perusteella, että nuorisotyön pitäisi ottaa jotakin huomioon. Kun kirjoitimme Tutkijat ja nuorisotyö liikkeellä-teoksessa, että nuorisotyön pitäisi aikaisempaa paremmin huomioida ne nuoret, joilla taloudelliset tekijät vaikuttavat mahdollisuuksiin viettää vapaa-aikaa (Honkasalo, Kiilakoski & Kivijärvi 2011, 255), teimme juuri tällaisen normatiivisen kehotuksen. Tällöin nuorisotyölle annetaan kehittämisohjeita johonkin nuorisotyön ulkopuoliseen kehityskulkuun vedoten. Omassa esimerkissämme vetosimme yhteiskunnan lisääntyvään jakautumiseen hyvä- ja huono-osaisiin. Toinen vaihtoehto on käyttää sisäistä kritiikkiä. Tällöin normatiivisia ohjeita annetaan, kun pyritään osoittamaan, että kenttä ei aina tee niin kuin haluaisi väittää tekevänsä. Kun suosittelimme samassa teoksessa, että nuorisotyön olisi paremmin kerättävä sitä tietoa , jota nuorilla (erityisesti niiden nuorien, joita ei tavoiteta) nuorisotyöstä on ja käytettävä sitä kehittämisessä (Kiilakoski, Kivijärvi & Honkasalo 2011, 35), vetosimme kahteen nuorisotyön lähtökohtaan, osallisuuteen ja nuorilähtöisyyteen ja vihjasimme, että ne voisivat toteutua paremmin.

Työpaperi on liian lyhyt, jotta siinä antaisi kovin pitkälle meneviä suosituksia. Aloitan tekstini kartoittamalla koulunuorisotyötä kahden kysymyksen avulla. Ensimmäinen näkökulma kysyy, millainen on koulunuorisotyön kohderyhmä. Toinen kysyy työn tavoitteita: onko näkökulmana tukea nuorta niin, että hän pystyy mukautumaan koulun käytänteisiin vai onko näkökulmana tukea koulua niin, että se pystyy huomioimaan nuorten tarpeita paremmin? Esitän lopuksi joitakin alustavia mietintöjä siitä, mitä mieltä koulunuorisotyöstä pitäisi nähdäkseni olla, mitä se oikein voisi oikeassa karwassaan olla.

Kohdennettua vai kaikille tarkoitettua?

Suomalaista peruskoulua määrittävää tausta-ajattelua voi luonnehtia radikaaliksi tasa-arvoksi. Radikaali tasa-arvo lähtee siitä, että kellä tahansa suomalaisella nuorella on kyky saada suoritettua peruskoulun vaatima oppisisältö. Sosiaalinen tausta, varallisuus tai vanhempien valinnat eivät vaikuta siihen, millä tavoin oppilailla on mahdollisuuksia toimia. Jos kasvuolosuhteet syystä tai toisesta ovat heikompia, voi koulu antaa erityistä tukea, jotta näitä taustan aiheuttamia hankaluuksia voidaan lieventää. (Varjo & Kalalahti 2012.) Peruskoulussa positiivisessa syrjinnässä ei siis ole mitään uutta tai merkillistä. Se on osa normaalia toimintaa. On erityisopetusta, koulunkäyntiavustajia tai koulunkäynninohjaajia, koulupsykologeja ja niin edelleen. Kun nuorisotyö tulee kouluun, se saapuu kulttuuriin, jossa on totuttu tukemaan sellaisia oppilaita, joilla on joitakin esteitä koulunkäynnin suorittamiselle.

Nuorisotyö voi kouluun saapuessaan saada sijansa koulussa yksittäisten nuorten tai nuorten ryhmien tukijana. Tähän koululla on valmiita toimintamalleja, nuorisotyöntekijällä on ikään kuin oma lokeronsa koulun ekologiassa. Nuorisotyöntekijä voi koulussa vetää erilaisia pienryhmiä, ja pyrkiä luomaan oppimismenetelmiä, jotka tuovat koulun usein passiiviseen toimintakulttuuriin toiminnallisia tai seikkailullisia menetelmiä. Pienryhmät voivat olla enemmän tai vähemmän epävirallisia, tai ne voivat saada institutionaalisia muotoja. Tyypillinen kohdennettu toiminta on Joustava perusopetus eli JOPO. Tämä on kohdennettua opetusta sellaisille oppilaille, joilla on alisuoriutumista tai syrjäytymisen uhkaa. Nuorisotyö on verrattain vakiintunut kumppani JOPO-opetuksessa, ja saa institutionaalisia muotoja nimettyinä JOPO-ohjaajina tai muina kirjallisina sopimuksina. (Janhonen& Sarja 2011.) Muita mahdollisia kohdennettuja työmuotoja ovat vaikkapa läksyjen tekemispajat, yksittäisen nuoren tukeminen, tiedottaminen tai nivelvaiheen toiminta etsivän nuorisotyön kautta.

Kohdennetulle työlle koulussa on helppo löytää nuorisotyöllinen motiivi. Nuorisotyön on tuettava nuoren kiinnittymistä yhteiskunnan jäseneksi. Jos nuorisotyön tavoitteena on, että nuori pärjäisi omassa elämässään (Soanjärvi 2005, 14) , voidaan yhtenä pärjäämisen perusteena pitää sitä, että nuorta tuetaan hänen sijoittautumisessaan koulujärjestelmään. Ilman koulutusta nyky-yhteiskunnassa ei pärjää. Koulunkäynnin tukeminen tai sen esteiden poistaminen on tapa huolehtia siitä, että nuoret siirtyvät yhteiskunnan pelikentille saumattomasti. Toisaalta ainoana toimintamuotona se ei vastaa niihin motivaatiopohjiin, joita nuorisotyöllä koulussa toimimiselle on. Nämä liittyvät esimerkiksi laajaan kohderyhmän tavoittamiseen, koulun toiminnan kehittämiseen ja kasvatusalan ammattilaisten yhteistyön luomiseen paremman kasvuyhteisön tukemiseksi. Suunta koulunuorisotyössä onkin hakeutua enenevässä määrin koko koulun oppilaita koskettaviin työmuotoihin. 

Tyypillisin esimerkki kaikkia oppilaita koskettavasta toiminnasta on yläkoulun alussa tapahtuvat ryhmäyttämiset. Tämän ohella valtakunnassa on monenlaisia toimintoja. Osa niistä keskittyy välitunneille, ruokatunneille tai koulun päättymisen jälkeen. Nupavälkät, koulunuorisotilat tai välitunneilla oleilu, jotta nuoret saavat jutella aikuisten kanssa, ovat toimintoja, joissa kohdataan nuoret ilman, että ollaan tekemisissä formaalin oppimisen kanssa. Myös oppisisältöjä tuotetaan teemapäivien, tuotteistettujen oppimispakettien, retkien ja tapahtumien kautta. Näissäkin kohderyhmänä ovat koulun kaikki nuoret. Usein nämä tapahtumat ovat toimintoja, jotka käsittelevät jotakin oppiainerajat ylittävää aihekokonaisuutta, esimerkiksi päihdekasvatusta tai jatko-opiskelua. Laajemmin koulun toimintaan pureudutaan vaikkapa tukioppilasyhteistyön tai osallisuustoiminnan kautta, jolloin pyritään vaikuttamaan koko kouluyhteisön toimintaan.

Nuorisotyö koulussa on yhdistelmä kohdennettua ja kaikille tarkoitettua. Kaikille tarkoitettua nuorisotyötä koulussa on helppo perustella esimerkiksi ennaltaehkäisevyydelle, tavoitettavuudella, matalla kynnyksellä tai sillä, että näin tehdessään nuorisotyö osallistuu vastuullisena toimijana nuorten keskeisen maailman, koulun rakentamiseen sellaiseksi, että mahdollisimman monen nuoren on helppo pärjätä siellä.

Kumpi muuttuu: nuori vai koulu?

Yksi nuorisotyön keskeisistä jännitteistä on yhteiskuntaan sopeuttamisen ja yhteiskunnan muuttamiseen pyrkivän toiminnan välinen jännite. Jos tavoitteena on sopeuttaa nuori yhteiskuntaan, on tehtävänä muuttaa nuoren käyttäytymistä, asennetta tai minäkuvaa sellaiseksi, että hän pystyy toimimaan yhteiskunnassa. Jos tavoitteena on yhteiskunnallinen muutos, on tehtävänä muuttaa yhteiskunnan toimintoja sillä tavalla, että se pystyy paremmin vastaamaan nuorten muuntuneisiin tarpeisiin. Nuorisotyö luovii näiden kahden jännitteen välissä. Ratkaisu on tapauskohtainen, eri tilanteissa toisen näkökulman tulisi painottua. Torbjörn Forkby on kuvannut ruotsalaisten nuorisotyöntekijöiden asennoitumista kahden eri näkökulman kautta. Ensimmäisessä tehtävä on enemmänkin psykologinen, on tuettava nuorta, jotta hän pystyisi toimimaan yhteiskunnassa. Tämä voi tarkoittaa voimaannuttamista, turvapaikan tarjoamista tai vaikkapa oppimismahdollisuuksien tarjoamista. Toisessa tehtävä on sosiologinen. Nuorison ongelmien lähteeksi nähdään yhteiskunta, jolloin tehtävänä on auttaa nuoria toimimaan siten, että myös yhteiskunta muuttuisi. Nuorten ongelmien lähteenä on aikuisyhteiskunta tai puutteellinen vuorovaikutus, siksi työn on kohdistuttava aikuisten toimintojen muuttamiseen. Forkbyn arvion mukaan jälkimmäinen suhtautumistapa on naapurimaassamme harvinaisempi. (Forkby & Kiilakoski.)

 Kouluun sovelluttuna yllä kuvattu jännite houkuttaa kysymään, mikä on nuorisotyön tehtävä koulussa. Onko se tukea nuorten häiriötöntä koulunkäyntiä tavalla, jonka aikuisyhteiskunta, erityisesti opettajat ovat määritelleet? Vai onko tehtävänä pyrkiä muuttamaan koulun toimintakäytänteitä niin, että se paremmin kohtaisi nuorten tarpeet? Kysymystä ei helpota se, että tullessaan kouluun nuorisotyö toimii itselleen vieraassa toimintakulttuurissa (Sapin 2009), jolloin oman paikan saaminen saattaa ainakin alkuvaiheessa edellyttää koulun käytänteiden hyväksymistä ja sen näyttämistä, että on luotettava, pelisäännöt allekirjoittava aikuinen.  Jännitteen voi paikantaa seuraavaan kysymykseen: onko nuorisotyöntekijän luvallista tai mahdollista toimia koulussa tavalla, joka suuntautuu koulun aikuisten sääntöjä tai normeja vastaan, jos nuorten toiveet sitä edellyttävät?

On helppo osoittaa esimerkkejä siitä, miten nuorisotyö osallistuu nuoren koulunkäynnin tukemiseen. On viihtyvyyttä lisääviä ratkaisuja, toiminnallisuutta, haasteellisten tilanteiden tukea ja niin edelleen. Tämä on tietysti tärkeä osa koulunuorisotyötä. Sitä on tehtävä. Enemmänkin voi silti vaatia.

Mutta kuten edellisessä luvussa kirjoitettiin, tälle on selkeä nuorisotyöllinen motiivi. On tuettava nuorta yhteiskunnan kansalaiseksi. Onko tässä muka joku ongelma? – Erityispedagogit käyttävät käsitettä taakan siirto kuvaamaan koulun toimintaa. Hankala oppilas sijoitetaan koulukuraattorilla tai koulupsykologille, ehkä koulunuorisotyöntekijälle. Ongelma paikannetaan oppilaaseen, ja hänet siirretään toisen ammattikulttuurin piiriin. Tällöin ei muuteta vuorovaikutusta, joka aiheuttaa ongelmia, vaan siirretään ongelma toisaalla. Koulu ei muutu. Oireet hoidetaan, alkusyytä ei. Kun nuorisotyöntekijän vahvuutena on nuoren kohtaaminen (Soanjärvi 2005), voisi tätä osaamista levittää laajemmin kouluyhteisöön.

 Kasvuyhteisönäkökulma korostaa, että koulu on oppimisen paikan lisäksi myös yhteisö, joka kasvattaa jäseniään. Tämä kasvatus voi tapahtua joko piiloisella tasolla, ilman että kukaan varsinaisesti miettii kasvatusta. Se voi olla myös tietoinen yritys rakentaa koulua erilaisuutta huomioivaksi, keskustelevaksi ja tukevaksi yhteisöksi. (ks. Gellin ym. 2012.)

Nuorisotyö voi pyrkiä vahvistamaan koulua kasvuyhteisönä esimerkiksi kouluttamalla opettajia tai muuta koulun henkilökuntaa uudenlaisiin työtapoihin. Se voi myös osallisuustoiminnan vahvistamista ja uusien toimintamuotojen tuomista kouluun. Tämä on tärkeää, sillä yksi koulun yhteisöllisen kehittymisen haaste on tukea oppilaiden toimijuutta suhteessa omaan oppimispolkuun ja laajemmin koulun kehittämiseen (Huusko ym. 2007, 156-157). Nuorisotyö voi myös osaltaan rakentaa yhteyttä vanhempiin toimivammaksi esimerkiksi perinteisten vanhempainiltojen järjestämiseen osallistumalla tai epämuodollisempia tilanteita järjestämällä.

Edellä kuvatut kaksi kysymystä – työn kohderyhmä ja työn tavoite – voidaan ristiintaulukoida. Tällöin saadaan piirrettyä koulunuorisotyön tavoitteita seuraavalla tavalla:

Taulukko 1. Koulunuorisotyön työmenetelmiä.

Oppiminen yhteisön tukena

 Koulunuorisotyössä on paljon kiinnostavia mahdollisuuksia. Osaa näistä mahdollisuuksista ei ole mahdollista toteuttaa, ellei toimintaan saada nykyistä enemmän resursseja. Tällä hetkellä tutkimuskunnissa koulunuorisotyötä tehdään osana nuorisotyön perustyötä ilman, että siihen on saatu merkittäviä lisäresursseja. Tämä ei mahdollista, että koulunuorisotyöntekijä olisi koululla koko koulupäivän ajan. On siis huomattava, että koulunuorisotyön toimintakenttä on näiltä osin rajattu.

Nuorisotyöntekijän asemaa ja merkitystä koulussa voidaan perustella monesta näkökulmasta. On täysin hyväksyttävää, että nuorisotyö osallistuu koulun toiminnan tukemiseen omille vahvuuksillaan eikä pyri osallistumaan koulun kehittämiseen toisennäköiseksi ja toisin toimivaksi. Toisaalta myös kunnianhimoisemmat lähtökohdat, joissa asetutaan pohtimaan koulua kasvuyhteisönä yhdessä muiden kasvatusalan ammattilaisten kanssa, ovat varsin hyvin perusteltuja nuorisotyöllisesti. Kasvuyhteisöjä rakennettaessa luodaan turvallisia, osallisia ja viihtyisiä ympäristöjä – tai ainakin pyritään niiden rakentamiseen. Tämä avaa kiinnostavia mahdollisuuksia.

Miten kasvuyhteisö sitten liittyy koulun perustehtävään, kansalaisena tarvittavien tietojen ja taitojen oppimiseen? Voi ajatella, että kasvuyhteisö luo mahdollisuuksia sille, että opettajat voivat opettaa ja oppilaat oppia. Mutta voi mennä syvemmälle. Esimerkiksi Etienne Wenger on omassa oppimisen teoriassaan korostanut sitä, että oppiminen on yhteisöllistä toimintaa. Hänen mukaansa sellainen oppiminen, joka todella muuttaa meitä ja saa meidät toimimaan toisin, on oppimista, joka tapahtuu erilaisissa käytäntöjen yhteisöissä (communities of practice). Hän ajattelee, että oppiminen on sidoksissa yhteisöön, joka on tekemässä jotakin asiaa.  Tästä näkökulmasta tarkastellen koulun yhteisöllisyyttä tukeva työ, ryhmäyttämiset, osallisuustoiminta, tukioppilastoiminta, ryhmädynamiikan tuki ja muut, on samalla oppimista mahdollistavaa työtä. (Wenger 2009.) 

Wenger esittää näkökulmia, joiden avulla nähdäkseni päästäisiin kiinni siihen, mihin koulunuorisotyö voisi oikeassa karwassaan pyrkiä. Hänen mukaansa oppiminen on merkityksellisyyden kokemista, sitä että elämä ja ympäristö koetaan merkityksellisenä. Vahvistaessaan nuorisokulttuurista maisemaa koulussa koulunuorisotyö voi tukea myös oppimista. Se tekee koulusta merkityksellisemmän paikan. Oppiminen on myös yhteisöllinen kokemus: yhteisö asettaa raamit sille, miten jotakin asiaa tulisi oppia. Vaikuttamalla kouluyhteisöön tai turvalliseen ryhmään luodaan edellytyksiä sille, että eri oppilaiden on luvallista oppia monia asioita. Wenger korostaa myös, että oppimisessa on kysymys identiteetistä – siitä, millainen olen, ja millaiseksi muutun oppiessani. On helppo lähestyä esimerkiksi monikulttuurista oppimista kysymällä, millaisten yhteisöjen jäsenyyttä haen, miten ajattelen, kuinka minun pitää suhtautua monikulttuurisuuden vaateisiin ja missä muutoksen idut ovat. (Wenger 2009, 211.) Oppiminen on muutakin kuin tuolilla nököttämistä: se on yhteisöllinen kokemus, joka liittää yhteen oman itsen ja suhteen ympäröiviin ihmisiin. Koulunuorisotyön mahdollisuudet ulottuvat pitkälle, paljon kohdennettua työtä ja oppimisen tukemista laajemmalle.

Lähteet

 Forkby, Torbjörn & Kiilakoski, Tomi. Building Capacity in Youth Work. Perspectives on, and practice of, youth clubs in Finland and Sweden. Julkaisematon käsikirjoitus.

Gellin, Maija, Herranen, Jatta, Junttila-Vitikka, Pirjo, Kiilakoski, Tomi, Koskinen, Sanna, Mäntylä, Niina, Niemi, Reetta, Nivala, Elina, Pohjola, Kirsi & Vesikansa, Sari (2012) Lapset ja nuoret subjekteina koulujärjestelmässä. Teoksessa Gretschel & Kiilakoski (toim.) Demokratiaoppitunti, Julkaisuja 118. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, 95-148.

Huusko, Jyrki, Pietarinen, Janne, Pyhältö, Kirsi & Soini, Tiina (2007) Yhtenäisyyttä rakentava peruskoulu. Yhtenäisen perusopetuksen ehdot ja mahdollisuudet. Suomen kasvatustieteellinen seura, kasvatusalan tutkimuksia 34.

Janhonen, Sirpa & Sarja, Anneli (2011) Monta tapaa tukea. Joustavan perusopetuksen yhteistyömuotoja elämänhallinnan kehittymiseen. Oppaat ja käsikirjat 2011: 17. Opetushallitus. http://www.oph.fi/download/140942_Monta_tapaa_tukea.pdf. 30.4.2013.

Kalalahti, Mira & Varjo, Janne (2012) Tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus perusopetukseen sijoittumisessa ja valikoitumisessa. Kasvatus & Aika 6 (1) 2012, 39–55.

Nykänen, Tapio (2012) Kahden maailman kansalaiset. Rovaniemi: Lapland University Press.

Sapin, Kate (2009) Essential Skills for Youth Work Practice. London: Sage.

Soanjärvi, Katariina (2005) Nuorisotyön erityispiirteistä nuorisotyöntekijyyteen. Teoksessa Marja-Liisa Sarha (toim.) Nuorisotyötä koulussa. C 13/2005. Humanistinen amk, 9–18.

Wenger, Etienne (2009) A Social Theory of Learning. Teoksessa Knud Illeris (toim.) Contemporary Theories of Learning. London: Routledge, 209-218.

Tomi Kiilakoski 28.3.2013. Työpapereita koulun ja nuorisotyön yhteistyöstä 3.

”Mitä enemmän tiedän, sen vähemmän tiedän” on paradoksi. Paradoksi on lause, jossa näyttää yhdistyvän kaksi keskenään ristiriitaista väitettä. Jännittävän paradokseista tekee, että tämä ristiriita kuitenkin kertoo jotakin, se välittää jonkun viestin, pakottaa ajattelemaan. Paradokseista saa paljonkin irti. Filosofiassa valehtelijan paradoksi on synnyttänyt paljon teorioita. Tämän paradoksin voi muotoilla vaikka näin: ”Tämä lause on epätosi”.  Jos lause on totta, ei pidä kutinsa, että lause on epätosi. Ja toisaalta, jos lause on epätosi, silloin lause ei voi olla epätosi. Paradoksien pähkäilyllä voi päästä kiinnostaviin kysymyksiin kiinni. Olisiko nuorisotyössä muodostettavissa paradokseja, joista voisi oppia jotakin? – Minusta on, ainakin jos kriittiseksi heittäytyy.

Edellisten Kanuunan hankkeiden aikana törmäsimme tutkijoina siihen, ettei kehitysprosesseissa kuultu nuoria itseään. Usein tieto nuorista suodattui nuorisotyöntekijöiden arkisen ymmärryksen, hiljaisen tiedon tai käyttöteorian välittämänä. Tulimme siihen tulokseen, että nuorisotyön kehittäminen on aikuisvetoista ja sitä ohjaa toisinaan nuorten tarpeiden sijaan nuorisotyölle ulkoiset asiat, kuten hankerahoituksen saatavuus ja kesto tai yhteistyöverkostojen olemassaolo ja laatu. Loppuraportissamme totesimme, että ”on aiheellista kysyä, miten nuorisoalan kehittämisessä näkyy toimialan itseymmärrykselle keskeiset nuorisolähtöisyyden ja osallisuuden ideat ”(Kiilakoski, Kivijärvi & Honkasalo 2011, 34). Tutkijat kätkevät toisinaan kritiikin viattoman kysymyksen muotoon, kun eivät henno sanoa suoraan. Samanlainen kysymys esitetään Kehittyvä nuorisotyö- teoksen johdannossa, jossa mietitään, ”ovatko nuorisoryhmät ja –kulttuurit nuorisotyön kentällä kehittämisen arvoisia, vai valuvatko nuorisotyön painopisteet muualle. Millä ehdoilla ja tavoilla nuoret itse ovat tällaisissa ympäristöissä toimijoita, ei vain kehittämisen kohteita, vierestä katsojia tai jälkikäteisarvioijia?” (Komonen, Suurpää & Söderlund 2012, 18.)

Nuorisotyötä kehitetään, jotta pystyttäisiin vastaamaan paremmin nuorten muuttuviin tarpeisiin ja kulttuureihin. Nuorten ryhmien ja yksittäisen nuorten tukeminen, innostaminen tai vaikkapa valtauttaminen on keskeinen lähtökohta eikä nuorisotyötä voi olla olemassa, jos nuoret eivät anna vapaaehtoista suostumustaan osallistua toimintaan (Nieminen 2007). Mutta edellisessä kappaleessa tutkijoiden suulla epäiltiin, etteivät nuoret näy kehittämistoiminnassa aktiivisina toimijoina, eivätkä he ole tarpeitaan kuvaamassa. Jos haluaa olla kriittinen, ehkä ilkeäkin, voi muotoilla tämän kehittämisen kaksoiskierteen, nuorten tukeminen ja nuorten sivuuttamisen kehittämistoiminnassa, paradoksin muotoon. Kutsun tätä nuorisotyön kehittämisen paradoksiksi. Tämä voidaan muotoilla seuraavasti: ”Nuorisotyötä kehitetään nuorten tarpeiden huomioimiseksi ja nuorten kulttuurien tukemiseksi, mutta nuorisotyön kehittämisessä nuorten tarpeita ei oteta huomioon, eivätkä nuorten ryhmät tai kulttuurit osallistu kehittämiseen.”  Paradoksin paikkansapitävyyttä voi katsoa vaikkapa miettimällä, miten nuoria kuullaan, kun kunnassa pitää lakkauttaa nuorisotalo, tai vaikkapa tutkimalla, minkälaiset toimijat keskustelevat koulunuorisotyön kehittämisestä – usein siinäkin kehittäminen tapahtuu aikuisvetoisesti, koulun ja nuorisotyön aikuisten ammattilaisten yhteistyön hedelmänä.

Kysymys nuorisotyön kehittämisestä ei ole aivan yhdentekevä. Jos esimerkiksi kouluista on määrä tehdä nuorisotyön avulla yhteisöllisempiä areenoita, voi kysyä, voiko yhteisöllisyyttä kehittää olematta jo yhteisöllinen, ottamatta nuoria mukaan. Nuorisotyön tutkimukselle kehittämisen tutkiminen aikuisnäkökulmasta taas voi tarkoittaa sitä, että se onnistuu pikemminkin kuvaamaan nuorisotyön ihannekuvaa itsestään kuin nuorisotyön todellisuutta, ainakin siitä näkökulmasta, miten nuoret sen hahmottavat. Kehittämisen paradoksi on siis yhtä lailla nuorisotyön kehittämisen kuin kehittävän, käytäntöperustaisen tutkimuksen ongelma.

Tämän luvun alussa tarkoituksellisen kärjekkäästi muotoillun paradoksin tehtävänä on herättää kysymään, millä tavoin nuoria kuullaan kehittämisessä. Koulunuorisotyön kehittämishankkeessa nuorten näkökulman tarkasteleminen on olennaisen tärkeää. Siksi on ilahduttavaa, että hankkeen kunnissa ollaan kiinnostuneita tuomaan esiin nuorten näkökulmaa, jota kautta kehittämisen suuntia voi pohtia uusiksi. Tämä on kai yksi merkki siitä, että yllä kuvaamani paradoksi ei sellaisenaan ole mikään yleispätevä totuus, vaikka eittämättä huomion arvoinen seikka onkin. Tärkeää on ottaa mukaan nuoria, joita nuorisotyö ei toistaiseksi syystä tai toisesta tavoita, sillä nuorisotyön tutkimuksen yksi kehityshaasta on tuottaa tietoa niistä nuorista, joita nuorisotyö ei tavoita (Kiilakoski, Kivijärvi & Honkasalo 2011, Pöysä 2013, 19-20).

Tämä työpaperi perustuu yhdeksään nuorten parihaastatteluun. Haastattelujen kesto oli yhden oppitunnin mittainen. Haastateltavat olivat yläkouluikäisiä, ja edustivat kaikki luokka-asteita seitsemännestä luokasta yhdeksänteen. Haastattelun kohteena olevalla koululla on nuorisotyöllä oma tilansa.

Nuorisotyön näkyvyys koululla

Hankkeen aikana olen päätynyt tulkintaan, että koulun ja nuorisotyön välinen yhteistyö saa usein alkunsa joko yksittäisistä toiminnoista, kuten ryhmäyttämisistä, tai sitten kohdennetuista toimista, kuten yksittäisten nuorten tukemisesta, koulussa viihtymättömien nuorten aktivoimisesta tai muusta sellaisesta. Yhteistyön syvetessä ja toiminnan kehittyessä koulunuorisotyötä kohdennetaan enemmän kaikille koulun nuorille, toiminta on suunnitelmallisempaa ja pitkäjänteisempää ja sitä järjestetään ympäri vuoden, ei vain teematapahtumiin tai muihin keskittyen. Näin nuorisotyö voi paremmin osallistua koulun toimintaan, myös sen yhteisölliseen kehittämiseen. Koulunuorisotyön kehittämisen suunta on siis kohdennetusta kaikille tarkoitettuun ja pistemäisestä jatkuvaan yhteistyöhön.

Nuorisotyölle luonteva aika koululla on oppituntien ulkopuoliset ajat, välitunnit ja koulun loppumisen jälkeiset ajat, jolloin oppilaat ovat keskenään. Toki nuorisotyöntekijät saattavat osallistua myös oppitunneille. Tämä tarkoittaa, että nuorisotyöntekijöiden olisi koululla ollessaan oltava melko ison määrän nuoria kanssa verrattain lyhyessä ajassa. Koulut ovat nimittäin isoja yksikköjä.

Suomessa on tällä hetkellä käynnissä voimakas siirtymä, jossa pienet koulut häviävät ja isot koulut kasvavat entisestään. Vuodesta 2006 vuoteen 2010 tultaessa Suomessa koulujen määrä putosi 300 koulun verran alle 50 oppilaan kouluissa, 88 koulun verran alle sadan oppilaan kouluissa, sekä 35 koulun verran ryhmässä, jossa oppilaiden määrä oli yli sata, mutta alle 300. Koulujen määrä oppilasmäärältään haarukkaan 300-499 kuuluvissa kouluissa putosi 21 koulun verran. Yhteensä kouluja kouluverkostoa karsittiin viidessä vuodessa reippaan 400 koulun verran. Melkoinen tahti.  Yli viidensadan oppilaan koulujen määrä sen sijaan nousi 8 koululla. Samanlainen kehityskulku on myös oppilasmäärän osalta. (Hartonen 2011, 44.) On siis oletettavissa, että kun koulunuorisotyötä kehitetään, nuorisotyöntekijät tulevat toimimaan kouluilla, joissa oppilaita on kolminumeroinen luku ja luultavasti suuntaus isompiin yksiköihin jatkuu. On kehitettävä valmiuksia toimia kouluilla, joilla on oppilaita melko iso määrä.

Nuorten näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, etteivät kaikki nuoret voi kohdata nuorisotyöntekijää samalla tavalla – vaikkapa 500 nuorta kohden kaksikin nuorisotyöntekijää on melko vähän. Nuorille muodostuukin erilaisia suhteita nuorisotyöntekijöihin, osalla tiiviitä ja kasvatuksellisia, osalla ohuempia. Haastatteluissa tämä näkyi useina erilaisina kommentointeina nuorisotyöntekijöistä ja heidän läsnäolostaan. Osalle nuorista nuorisotyöntekijä näyttäytyi mukavina tyyppeinä, jotka erottuivat selkeästi opettajista. Nuorisotyöntekijöitä pidettiin rentoina, ja heitä arvostettiin, vaikka itse ei heidän toimintaan kovin kiinteästi osallistuisikaan. Nuorten puheessa nuorisotyöntekijöitä kuvataan mukaviksi ja hyvin nuorten kanssa toimeentuleviksi. Tämän ryhmän osalta nuorisotyö on saavuttanut tavoitteensa (koulunuorisotyön motiivina on usein kohderyhmän laajeneminen).

Osalle nuorista nuorisotyöntekijän läsnäolo koululla on jäänyt vähemmälle huomiolle. Näille nuorille oma koulupäivä jäsentyy oppituntien ja kaverien kanssa käytävän vertaissosiaalisuuden ympärille, ja jos nuorisotyöntekijöillä ei ole kytköstä tähän ulottuvuuteen, he jäävät vieraiksi. Näille nuorille koulupäivässä ei ole kytköksiä nuorisotyöhön, eikä nuorisotyöntekijä henkilönä ole tuttu.

TK. Muistatteks te, mitkä niiden nuorisotyöntekijöiden nimet on?

Nuori 1. Ei mitään hajuu. … Ei niit nää koskaan, niitten pitäis tehdä jotain. … Ihan hyvii ne koko koulun jutut ois. … Niitten pitäs mainostaa itteään. En mä ees muistanut niitä ennen kuin sä rupesit puhumaan niistä.

Se, että nuoret eivät tunne nuorisotyöntekijää, kertoo ehkä myös siitä, että osa kouluissa toimivista aikuisista jää tuntemattomiksi, vaikka heidän toiminnastaan olisi kerrottukin, jos nuoret eivät kohtaa työntekijöitä itselleen merkityksellisissä tilanteissa. Nuorisotyöntekijöillä, jotka eivät ole kouluilla säännöllisesti, on ehkä työssään samanlaisia haasteita kuin koulukuraattoreilla. Myös koulukuraattoreiden toiminta tai koulukuraattoreiden työnkuva saattaa jäädä nuorille vieraaksi. (Gellin ym. 2012.) Vaikka nuorisotyöntekijän työnkuva poikkeaa kouluissa kuraattoreista, voi työn puitteessa nähdä samanlaisen haasteen: miten olla näkyvillä koulussa olevilla sadoille nuorille, vaikka koululla ei olla päivittäin, ja suhde nuoriin muodostuu osalle läheisemmäksi ja osalle etäisemmäksi. Nuorille tiedottamisessa haasteena ei tietenkään voi olla pelkästään nuorisotyöntekijöiden toiminta (niiden pitäs mainostaa itteään), vaan kysymys on siitä, miten nuorisotyö nivoutuu osaksi koulun arkista toimintaa.

Koulunuorisotila

Nuorisotyöntekijöillä ei ole valmista sijaa koulussa, samaan tapaan kuin muulla koulun henkilökunnalla on, opettajille luokkansa, kouluterveydenhoitajalla vastaanottotilansa. Nuorisotyöntekijät kohtaavat koululla myös itselleen uuden toimintakulttuurin, jonka puitteissa heidän on löydettävä omat toimintamallinsa. Yksi kiinnostava vastaus nuorisotyöhön koululla on nuorisotyöntekijöille tarjottava tila, jota voi kutsua vaikkapa koulunuokkariksi. Tutkittavalla koululla tällainen tila on olemassa.

Nuorten näkemykset koulunuorisotilasta ja sen tarpeellisuudesta vaihtelivat. Nuorten näkemykset voi jaotella erilaisiin ryhmiin. Osalle nuorista koulunuorisotila oli tärkeä osa koulupäivää. Heille tila näyttäytyi irroittautumisena koulun arjesta, sekä mahdollisuutena tavata kavereita että levähtää ennen koulusta siirtymistä. Tila toimi tällöin näille nuorille tavallaan välitilana koulun ja kodin välillä, mahdollisuutena nauttia vertaissosiaalisuudesta ja toiminnallisuudesta mukavien aikuisten ohjaamana. Toiset nuoret kokivat asian eri tavoin. Heille tila näyttäytyi ennemminkin koulutilan jatkeena. Vaikka tila itsessään oli heidän mielestään miellyttävä, ja nuoriso-ohjaajat mukavia, tilan koulumaiseksi mielletty luonne ei houkutellut heitä.  Näille nuorille koulutilassa kavereitten odottelu ohjautui mieluummin muihin koulun tiloihin, kuten aulatiloihin tai vain nuorten käyttämiin pöytiin siellä. Tällöin oman tilan ja ajan ottaminen liittyi hakeutumiseen pois tiloista, jotka tuntuivat virallisen koulun osalta – ja myös koulunuorisotila näyttäytyi sellaisena . Osalle tila näyttäytyi paikkana, johon ei ole kummallisempaa suhdetta. Koulusta teki mieli pois välittömästi koulun jälkeen, ja tila nähtiin myös osana koulukokonaisuutta.

Nuorille, jotka koulunuorisotilaa käyttivät, tila näyttäytyi merkityksellisenä  ja tärkeänä osana koulun kokonaisuutta.  Sen merkitykset kytkeytyivät toisiin nuoriin, levähtämiseen, väljässä tilassa toimimiseen sekä tauon saamiseen koulun ja vapaa-ajan välillä. Tila tarjosi sekä mahdollisuuden olla suorittamatta, että mahdollisuuden olla omana itsenään muitten nuorten seurassa.  Toisten nuorten seura näyttäytyi tärkeänä tekijänä toimintojen piiriin tulemiseen. Nuorisotiloille muotoutuukin oma porukkansa (Gretschel 2011), joka helposti määrittää paikkakokemusta niille nuorille, jotka toiminnan piiriin hakeutuvat. Se myös ohjaa niiden nuoren havaintoa, jotka eivät tilalla käy. Heille saattaa muotoutua näkemys nuorisotilasta jonkun tietynlaisen nuorisokulttuurin paikkansa, josta halutaan ottaa etäisyyttä.

Nuorten elämässä harrastukset, tai vapaa-aika laajemmin kytkeytyy vertaissosiaalisuuteen. Kavereitten läsnäolo on monille nuorille merkittävä tekijä, joka edesauttaa viihtymistä. Siksi kaveripiirin läsnäolo kietoutuukin toimintaan, eikä näitä välttämättä haluta erottaa toisistaan. Ohjaajille on myös merkitystä sille, millaiseksi sosiaalinen toiminta muotoutuu. Tilakokemukseen vaikuttavat sekä siellä toimivat ihmiset, ja myös se, mitä siellä on mahdollisuus tehdä.

”Täällä on hyvät ohjaajat. … Täällä käy muutama mun kaveri. Täällä voi käydä koulun jälkeen levähtään. Mulla on pitkä koulumatka, ei aina jaksa lähtee käveleen. Tänne voi tulla levähtää. ”

Osalle nuorista tilassa käymättömyys liittyy siihen, ettei siellä käy tuttuja kavereita. ”Ei siel oo varmaan ketään kavereita”, oli yksi vastaus, miksi koulunuorisotila ei vetoa itselle. Toinen nuori korosti vertaisryhmän merkitystä toteamalla, että tilassa käyminen ”riippuu siitä, onks siel ihmisiä”.  Usein nuorilla on jonkinlainen käsitys tietyssä tilassa toimivasta ydinryhmästä, vaikka itse toimintaan ei osallistuisikaan. Tämä käsitys voi olla toisinaan negatiivinen. Tällöin tilassa käyminen leimaa nuoria, ja näkemykset nuorista taas vaikuttavat käsitykseen siitä, millainen tila on kyseessä.

Tilassa käyville nuorille tilan merkitys oli siinä, että se mahdollisti koulutyöstä irrottautumisen ennen kuin siirtyy kotiin tai koulumatkalle. Koulunuokulla pääsi irti koulutunnelmista. Osalle nuorista taas tila taas näyttäytyi selkeästi koulun tilana. Ja kun haluttiin ottaa etäisyyttä kouluun, ei hakeuduttu tilaan, koska se tuntuu liiaksi koululta. Vaikka tila itsessään nähtiinkin hyvin nuorten tarpeita palvelevana, se määrittäytyi osana koulun toimintoja.

” Tää on kuitenkin koulua. Tää on koulun sisällä. … En mä tiiä onks tääl koulumaista meininkiä, mutta haluun pois koulun alueelta.”

Tila ei kiinnostanut sen koulukytköksen takia. Muotoilu tilasta koulun tilana sen takia, että se on koulurakennuksessa, toistui myös toisessa haastattelussa.

Nuori 1.  ”Se on kumminkin koulun sisällä.”

Nuori 2. ”Ei nappaa.”

Nuorisotyölle tällaiset nuoret ovat haasteellinen kohderyhmä. Koulun tiloissa toimittaessa myös nuorisotyö voi näyttäytyä koulun jatkeena, josta halutaan eroon silloin, kun koulupäivä loppuu. Tällöin vastakkain voi asettautua koulumaiseksi mielletty nuorten tila ja toisaalta vapaammin määrittyvät nuorisokulttuuriset tilat, kuten aulat ja niissä olevat pöydät. Tällaisia mainintoja aineistossa oli useampiakin.

”Mua ahistaa, että sen jälkeen kun koulu on loppunut, mä oisin tällases koulutilassa. Mä teen aulassa läksyt koulun jälkeen.”

Kolmannen ryhmän muodostavat nuoret, joilla ei ole tilaan sen kummempaa sidettä. Tila muistetaan esimerkiksi paikkana, jossa toteutettiin ryhmäyttämisiä. Tilassa käymättömyyteen ei liity koulun sisäisiä syitä, pikemminkin syyt käymättömyyteen näkyvät koulun ulkopuolella tai sitten tilan paikka koulurakennuksessa sinänsä ei houkuttele tulemaan. Tällaisen ryhmän tilaan houkutteleminen tai innostaminen edellyttäisi eri toimenpiteitä kuin edellisellä ryhmällä, sikäli kuin se olisi tarpeellista.

” Ei riitä vapaa-aika.”

”Ei mua oikein purase.”

” Tää on vähän syrjässä, ei tänne tuu tultua.”

Suhde koulunuorisotilaan määrittyy määrittyy pitkälti sisustukseen tai toimintaan riippumattomien syiden kautta. Merkittävää on, käykö siellä omia kavereita, nähdäänkö se osaksi koulun toimintaa vai siitä osin irralliseksi palaseksi, miten se määrittyy nuorisokulttuurisessa maantieteessä tai kuinka paljon nuorilla on aikaa käytettävänä ylipäätään toimintoihin.  Koulunuorisotyön kehittämisessä keskeisenä haasteena näyttää tässä valossa olevan se, missä määrin koulukulttuuriin ja nuorten ryhmäsuhteisiin liittyvät muut seikat tukevat tai ovat tukematta koulunuorisotyöhön osallistumista.

Vaikka kaikki nuoret eivät tilasta kiinnostuneita olisikaan, on koulunuorisotilalla silti hyvä maine muitten koulujen keskuudessa myös nuorten kanssa. Sille on nähty tarvetta muitten nuorten osalta, ainakin nuorten itsensä kertoman mukaan. Vaikka kaikki koulun nuoria tila ei nappaisikaan, on toiminta houkuttelevaa muiden nuorten silmissä. Olisiko tässäkin paradoksi ainekset – tila on suosittu ja tärkeä, mutta se ei aina kiinnosta? Esimerkiksi nuori,  joka ei itse käynyt koulunuorisotilalla,  näki sen kuitenkin tärkeäksi osaksi koulua, ja kertoi sen herättävän kiinnostusta muissa paikkakunnan kouluilla.

niinku muut koulut, kun meillä oli sellainen … kokousjuttu, nekin haluis tällaisen, tääl [paikkakunnan] kouluis. Kyl tää on aika suosittu silleen.

Lähteet

Gretschel, Anu (2011) Nuorisotalo mahdollistavana lähiyhteisönä: nuorten näkökulma.

Julkaisuja 03/2011. Helsingin kaupunki: Nuorisoasiainkeskus.

Hartonen, Markku (2012). Esi- ja perusopetus. Teoksessa Timo Kumpulainen (toim.)

Koulutuksen tilastollinen vuosikirja. OPH, Koulutuksen seurantaraportit 2012:5, 43–73. http://www.oph.fi/download/141011_Koulutuksen_tilastollinen_vuosikirja_2011.pdf. 28.3.2013.

Kiilakoski, Tomi, Kivijärvi, Antti & Honkasalo, Veronika (2011) Johdanto: nuorisotyön professionalisaatio, tutkijoiden roolit ja kehittämistyön luonne. Teoksessa Veronika Honkasalo, Tomi Kiilakoski & Antti Kivijärvi (2011) Tutkijat ja nuorisotyö liikkeellä. Julkaisuja 114, Helsinki: Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto, 11–48.

Komonen, Katja, Suurpää, Leena & Söderlund, Markus (2012) Johdanto. Kehittämisen arvo ja itseisarvo. Teoksessa Katja Komonen, Leena Suurpää & Markus Söderlund (toim.) Kehittyvä nuorisotyö, Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto, julkaisuja 128, 7–20.

Pöysä, Ville (2013) Aktiivisten havainnoinnista ulkopuolisten kuulemiseen? Verkkojulkaisuja 57, Helsinki: Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto. http://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisuja/aktiivisten_havainnoinnista_ulkopuolisten_kuuntelemiseen.pdf. 28.3.2013

Tomi Kiilakoski 28.2.2013. Työpapereita nuorisotyöstä koulussa 2.

Miten koulut kehittyvät?

Koulun kehittämisessä on kyse muutoksissa koulukulttuurissa, uudenlaisista vuorovaikutuksen tavoista ammattikuntien sisällä ja eri ammattikuntien välillä, opettajien työtapojen muutoksista ja esimerkiksi siitä, minkälaisia suhteita aikuisten ja koulua käyvien nuorten välillä on. Opettajien kokemukset ja näkemykset ovat tässä muutoksessa keskeisiä. Kun koulu ja nuorisotyö rupeavat toimimaan enemmän keskenään, vaikuttavat opettajien ajatukset siihen, millaisia onnistumisen edellytyksiä toiminnalla on.

Koulun muuttamista pitkään ja ansiokkaasti pohtinut Michael Fullan korostaa opettajien olevan avainasemassa koulun kehittämisessä. Ilman opettajien panosta mikään ei muutu. ”Kasvatuksellinen muutos riippuu siitä, mitä opettajat tekevät ja ajattelevat - asia on näin yksinkertainen ja monimutkainen”, kiteyttää Fullan (2007, 129) koulun muuttamisen ehdot. Fullanin muotoilussa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että hän puhuu opettajien kokemuksesta ja ajattelusta, siis subjektiivisesta kokemuksesta, pään sisäisistä asioista. Näiden ohella hän puhuu myös muutoksissa tekemisessä, niissä asioissa, mitkä näkyvät luokkahuoneessa ja luokkahuoneen ulkopuolisessa toiminnassa. Muutos syntyy näiden kahden asian yhdistelmänä: oman ajattelun muuntumisena ja käytännön toiminnan uudistumisena. Vain toisen muuttaminen jättää kehittämisen torsoksi. Pelkkä toiminnan muuttaminen ulkoapäin ei vielä riitä todelliseen muutokseen, ja koululaitoksen historiassa on viime aikoinakin useita esimerkkejä siitä, että toiminnan uudistaminen ulkoa patistamalla läsähtää alkuinnostuksen jälkeen, jos synnyttää edes sitä. Toisaalta pelkkä ajattelun muutos, joka ei tuota muutosta käytännössä, ei näy missään. Molempia tarvitaan. Tästä syystä Fullan sanoo muutoksen olevan samalla kertaa simppeliä ja kovin hankalaa. Pohjimmiltaan kyse on yksinkertaisesta asiasta, mutta muutoksen tapahtuminen samaan aikaan ajatuksissa ja teoissa vie yllättävän paljon aikaa.

Opettajuuden muutos ei tapahdu tyhjiössä. Siihen vaikuttavat monen eri tason tekijät: yksittäinen koulu, sen kulttuuri ja sitä ohjaava pedagoginen johtajuus; kunnan tai alueen yhteistyön verkostot ja moniammatilliset tiimit sekä koulutuspoliittiset linjaukset sekä koko suomalainen koulutuspolitiikka. Pasi Sahlbergin tulkinnan mukaan suomalaisten koulujen kehittämiseen vaikuttavat useat tekijät. Ensimmäiseksi, suomalaisten koulujen vahvuus on tasavahvuus. Koulujen välille ei ole synnytetty teennäistä kilpailua, mikä mahdollistaa paitsi kaikkien koulujen kehittämisen yhtäaikaisesti, myös voi luoda luottamuksen kulttuuria. Toiseksi, suomalainen opettajankoulutus on laadukasta, mikä osaltaan tasaa opettajien välisiä eroja. Kolmanneksi, koulujen kehittäminen perustuu Suomessa koulujen itsensä johtajuuteen, joka on kansainvälisesti tarkastellen osallistavaa ja jaettua. (Sahlberg 2011, 187.) Toisin sanoen, koulujen kehittäminen Suomessa nojaa sekä yksittäisen opettajan että yksittäisten koulujen autonomiaan. Kehittäminen on Suomessa voimallisesti sidoksissa siihen, miten kasvatusalan ammattilaiset omaa työtään hahmottavat. Voi ehkä väittää, että Fullanin ajatus siitä, että koulujen muutos on sidoksissa siihen, mitä opettajat ajattelevat ja tekevät, pitää erityisen hyvin paikkaansa Suomessa.

Koulun historiaa tarkastelleen Jari Salmisen mukaan koulu on Suomessa koko ajan kehittynyt, mutta tämä kehitys on tapahtunut niin pitkän ajan kuluessa, ettei muutosta tahdo havaita. Salmisen tulkinnan mukaan koulun kehitystä yritetään ohjailla strategiatekstein, mutta todellinen muutos tapahtuu pitkäjänteisellä työllä arjen tasolla. Jos halutaan pitkäkestoisia tuloksia, joudutaan ottamaan kantaa moniin arkisiin ja koulun kulttuuriin liittyviin tekijöihin. Eikä Salmisen johtopäätöksen, ketkä ovat muutoksen avaintoimijoita, pitäisi yllä sanotun valossa yllättää ketään: ”aivan keskeisessä asemassa ovat opettajat” (Salminen 2012, 269). Isojen rakenteellisten tekijöiden ohella muutos on tietysti sidoksissa myös opettajien omaan henkilöhistoriaan. Kun tutkimme Maija Lanaksen kanssa, mitä ehtoja opettajan muutokseen sisältyy, tulimme johtopäätökseen, jonka mukaan opettaja tarvitseetilaa ja tukea sekä henkilökohtaiselle ja ammatilliselle kehittymiselle että pienille muutoksille käytännön toiminnassa. Tulimme Maijan kanssa johtopäätökseen, että opettajien (ja sitä kautta koulun muutoksessa) on kyse paitsi toiminnan uudelleensuuntautumisesta, myös tuesta itselle, tilasta  uudistua ja tunnetason resursseita. (Lanas & Kiilakoski 2013.)

Jos nuorisotyö pyrkii saamaan muutoksia koulussa, esimerkiksi rakentamalla niistä yhteisöllisempiä tai tuomalla niihin toisenlaisia oppimisympäristöjä tai tapoja oppia, on selvää, että tämä muutos täytyy tehdä yhteistyössä opettajien kanssa. Kuten edellä on esitetty, opettajien asema koulun ja koulutuksen kulttuurin muutoksessa on olennainen. Tässä työpaperissa raapaistaan pintaa siitä, miten opettajat nuorisotyöhön suhtautuvat ja millaiselta motivaatiopohjalta heidän halukkuutensa yhteistyöhön lähtee liikkeelle. Havaintoja ja niistä kumpuavia ajatuksiani tulkitessa on tärkeää huomata, että haastattelukatkelmat edustavat sellaisten opettajien näkemyksiä, jotka ovat kiinnostuneita ja halukkaita tekemään nuorisotyön kanssa yhteistyötä. Niiden pohjalta ei voi päätellä, että kouluihin olisi kehittymässä kaikkia opettajia yhdistävä opettajakulttuuri, joka olisi kiinnostunut yhteistyöstä nuorisotyön kanssa. Tällaisen kulttuurin luominen ylipäätään on haasteellinen tehtävä, joka edellyttää monenlaista yhteisöllistä tukea, koulutusta ja keskustelua. (Kiilakoski 2009, 34-36.)

Koulun ja nuorisotyön osaamisen yhdistäminen

Yksinkertaisimmillaan voi ajatella, että nuorisotyön on helppo mennä kouluun silloin, kun kaksi ehtoa täyttyy.

1.       Koulussa on oltava tunnistettuja kehittämisen tarpeita, joita ei voida ratkaista koulussa tällä hetkellä olevin resurssin.

2.       Nuorisotyö tunnistetaan toimijaksi, jolla on ammattitaitoa hoitaa näitä kysymyksiä.

Tyypillinen, lukuisissa Suomen kunnissa toistuva tilanne on, että kouluissa nähdään tarvetta ryhmädynamiikkaan vaikuttamiselle ja vertaissuhteiden tukemiselle. Toisaalta on hyväksytty, että nuorisotyöllä on erityisiä valmiuksia ohjata nuorten ryhmäsuhteita ja vaikuttaa niihin tavalla, johon koulun kannattaa satsata kouluaikaa. (Sivu mennen sanoen, myös nuoret kuvaavat hankkeen aikana tekemissäni haastatteluissa ryhmäytymispäiviä merkitykselliseksi kokemuksiksi, jossa toisiin tutustuttiin ja kynnys  olla tekemisissä aiemmin tuntemattomien nuorten kanssa madaltui.) Tämä luo edellytyksiä sille, että nuorisotyö alkaa muodostaa sidoksia kouluun ja tulee siellä hyväksytyksi ammattikuntana, jonka ammatillisessa työkalupakissa on työkaluja, joilta koululla puuttuu ja jotka nähdään hyödylliseksi.

Yhteistyön laajenemista voi kuvata prosessiksi, jossa tuntemus toisen ammattitaidosta lisääntyy. Opettajien halukkuus tai luottamus nuorisotyöntekijöihin on rakentunut tiiviimmäksi silloin, kun toisen ammattitaito on jo tunnistettu ja sen hyödyntämisen on nähty tuovan hyötyjä. Nuorisotyön näkökulmasta tämä merkitsee lisääntyneitä toimintamahdollisuuksia. Alkuvaiheen toiminnasta – joka saattaa haastattelujen mukaan olla vaikkapa sitä, että ulkotapahtumissa pääasiallinen tehtävä on vuolla makkaratikkuja opettajille ja oppilaille – edetään syvempään yhteiseen tekemiseen. Ainakin joissakin tapauksissa juuri ryhmäosaaminen on esimerkki taidosta, jonka avulla nuorisotyö voi täydentää koulun osaamista.

Aikaisemminhan oli niin että se nuorisotyöntekijät ja opettajat, vähä sillä lailla, oli niinku kahtiajakautu se väki. Järjestettiin aikanaan joku happening, niin sitte koettiin ehkä vähän että, tai ehkä nuorisopuolella saatettiin kokea, että nuorisotyöntekijät pyydettiin sinne opettajan pikku apulaiseks tai järjestysmieheks. Sitä oikeesti syvennettiin sitä yhteistyötä sillä tavalla, että se molempien erikoisosaaminen tuli siihen käyttöön. Monestihan nuorisotyöntekijällä on hyvät nämä sosiaaliset ja ryhmänhallintataidot. Varmaan niistä molempien erikoisosaamisesta haetaan ne hyvät puolet, ja niitä vahvistetaan. (Haastattelu. Opettaja.)

Ryhmätaitojen ohella nuorisotyöllä voidaan nähdä arvoa toiminnallisten menetelmien  osaajina, haasteellisten nuorten kohtaajana tai osallisuustoiminnan vetäjänä. Olennaista on huomata, että vaikka koulu- ja kuntakohtaiset erot ovat merkittäviä, nousee juuri ryhmäilmiöiden osaaminen keskeiseksi nuorisotyön vahvuudeksi eri kouluilla. Vaikka erityisesti nuorisotyön näkökulmasta kouluyhteistyön tavoitteet ulottuvat paljon laajemmalle, kuin vain pistemäiseen ryhmädynamiikkaan vaikuttamiseen 7. luokan alussa, on ryhmänohjauksen osaaminen ikään kuin osoitus molemmille osapuolille siitä, että ammattikunnilla on erilaisia taitoja ja että näitä taitoja yhdistämällä voidaan luoda uudenlaisia toimintaympäristöjä ja mahdollisuuksia.

Uudenlaisia näkökulmia ja keskustelukumppaneita

Viimeaikaisessa keskustelussa koulun kehittämisen haasteeksi on nähty se, että koulu vahvistuisi sosiaalisena ympäristönä, jossa voisi kokea me-henkeä ja jossa olisi riittävät mahdollisuudet vaikuttaa ympäristöön. Lisäksi tulisi kiinnittää huomiota siihen, että nuorten väliset suhteet olisivat toimivia, mutta samalla myös siihen, että nuorten ja aikuisten välille syntyisi nuoria tukevaa vuorovaikutusta. Päivi Harinen ja Juha Halme (2012) puhuvat koulussa vallitsevasta sukupolvivälimatkasta, jonka seurauksena nuoret joutuvat selvittämään keskenään jännitteitään sen sijaan, että saisivat siihen tarvittavaa tukea. Laajemmin voi ajatella, että tapahtumassa on siirtymä koko siinä tavassa, millä hahmotamme kasvatusta. Ollaan siirtymässä kontrolloidusta opetuksesta enemmänkin oppimisen mahdollistamiseen, jolloin keskiöön tulee oppiminen ja oppimisympäristöt. Tällöin olennainen kysymys on, miten voidaan tukea erilaisten oppijoiden toimintakykyä omassa lähiympäristössään sen sijaan, että mietittäisiin vaikkapa työrauhan ongelmia, standardoituja testejä tai luokan työskentelyä samassa tilassa samalla tavalla samaan tahtiin saman oppikirjan parissa. (ks. Simons & Masschelein 2008.) Uudet kehittämistarpeet nostavat tarvetta osaamiselle, jota aiempi koulunpidon tapa ei edellyttänyt.

Vaikka nämä haasteet koskettavatkin koko kouluyhteisöä, on tilanteita, joissa näiden asioiden kehittäminen on enemmän tai vähemmän kasautunut joko yksittäiselle opettajalle tai joukolle opettajia. Tällaisissa tapauksissa nuorisotyön edustajat voivat olla koululla paitsi sisällöllisiä asiantuntijoita, myös voivat toimia tarpeellisena lisänä erilaisiin tiimeihin, joiden tehtävänä on pohtia koulun kehittämistä. Opettajien motivaatio nuorisotyön kanssa yhteistyölle voi siis olla tiedollisen yhteistyön lisäksi myös dialogin tarvetta ja koulun kehittämisen jakamista jonkun toisen ammattilaisen kanssa. Tässäkin edellytyksenä on toisen ammattitaidon tunnistaminen ja kunnioittaminen.

Se on mulle helpompaa, et mun ei tarvi suunnitella kaikkea yksin. Et voi tavallaan jakaa sitä vastuuta. Ja sitte myöskin se että kun on tämmönen nuoriso-ohjaaja kyseessä niin sillä on vähän niin kun erilaisista asioista kokemusta niin sillä on niinku jotenki, esimerkiksi jos me suunnitellaan koulutuksia, niin me katomme vähän eri asiasta näitä juttuja. … Me tavallaan molemmat tuuaan jotakin uutta siihen juttuun. (Haastattelu. Opettaja.)

Erillisinä ja rinnakkain - vai yhdessä

Vaikka nuorisotyöntekijöillä olisikin hyväksytty asema kouluyhteisössä, ei tämä tarkoita, että kaikki opettajat olisivat sitoutuneita tai edes kiinnostuneita katsomaan, mitä nuorisotyöntekijä tekee ja miten hänen kanssaan voisi tehdä yhteistyötä. Alussa lainattu Michael Fullanin ajatus siitä, että koulun kehittämisessä on kyse siitä, mitä opettajat tekevät ja ajattelevatm saa konkreettisia ilmauksia koulun arjessa. Erityisen näkyvää tämä on silloin, kun nuorisotyöntekijät ja opettajat työskentelevät rinnakkain – ovat samassa tilassa, mutta eivät ole vuorovaikutuksessa tai kehitä yhdessä toimintaa. Konkreettisena kuvauksena tästä voi lainata kenttäpäiväkirjamerkintääni helmikuulta 2013:

Olen seuraamassa välituntitoimintaa. Nuorisotyön pisteellä käy kuhina, monet käyvät tekemässä ystävännauhoja. Jutellaan, otetaan kontaktia. Tutut nuoret halaavat ohjaajia. Aika paljon puhutaan nuorisotyön järjestämistä jutuista lähitulevaisuudesta. Koulusta ei juuri mainita. Parhaimmillaan on kova kuhina. Opettajat kulkevat ohi. Osa tervehtii, osa ei. Muutama kysyy, mitä tehdään. Kukaan ei kysy, miksi tehdään. Lähdemme opettajanhuoneen kautta. Kukaan ei kysy, mitä tehtiin, mitä huomattiin, mitä ryhmädynamiikkaa tai nuorisokulttuurista kuhinaa oli käynnissä. Huikkaamme lähtiessämme hei-heit. Harva opettaja vastaa.

Minun tekisi mieleni vetää yllä kuvatun pohjalta johtopäätös, tai muovata seuraava ajatus: tällä hetkellä yleinen motivaation lähde koulun ja nuorisotyön yhteistyölle on korostaa, että molempien ammattiryhmien asiakaskunta on sama. Tämän takia myös ammattikuntien pitäisi tehdä yhteistä työtä. Mutta ellei yhteisiä tavoitteita ole määritelty, ei edes se, että ollaan saman katon alla samaan aikaan ja työskennellään samojen nuorten kanssa, takaa että toiminta jollakin lailla tuottaisi yhteistä hyötyä. Pelkkä yhteinen asiakkuus ei ole riittävä ehto yhteistyölle. Työtä voi tehdä myös rinnakkain, ikään kuin suuremmalti toisten toiminnasta kiinnostumatta tai siitä oppimatta. Koulukulttuurisen muutoksen aikaansaaminen edellyttäisikin, että päästäisiin tiukemmin käsiksi tavoitteisiin, yhteisiin linjauksiin ja toiveisiin. Tätä kautta voitaisiin muuttaa tekemistä ja ajattelua.

Konkreettisena esimerkkinä siitä, miten ajattelu ja tekeminen muuntuvat yhdessä, on haastattelukatkelma, jossa opettaja kertoo toiminnan muuntumisesta rinnakkaisesta toiminnasta yhdessä toimimiseksi. Tällöin ollaan kiinnostuneita toisten havainnoista ja tekemisistä. Haastattelu kuvaa sitä, miten ryhmäyttäyminen on muuttunut yhteiseksi tekemiseksi ja ajatteluksi, ei pelkäksi temppuradaksi. Toisista erillisistä toimijoista muovautuu yhteistyötä tekeviä toimijoita silloin, kun toiminta synnyttää yhteistä vuorovaikutusta, ajatusten, kokemusten ja ideoiden vaihtoa.

Siin tuli niinku nuorisotyöntekijä tai työntekijät ja ne teki tietyt temput. Ja sitte se opettaja seisoskeli vieressä ja lähettiin pois. On tullu paljo semmosta ,että on tavattu sen nuorisotyöntekijän kanssa sen ryhmäytymispäivän jälkeen, katottu yhdessä kuvia ja mietitty mikä onnistu. … Nyt siinä on jo niin vahva perinne … nyt sitä ajatusvaihtoakin on ihan mukavasti siinä. (Haastattelu. Opettaja.)

Koulun muutos vaatii aikaa

Jos jokin yksittäinen havainto pitäisi nostaa selkeästi tärkeimmäksi, sanoisin hankkeen tässä, keskeneräisessä vaiheessa sen olevan havainto siitä, että koulun kehittyminen vaatii aikaa. Tämä havainto pitää sisällään kaksi eri näkökulmaa. Yhtäältä prosessi tarvitsee kehittyäkseen riittävän aikajänteen, jotta toiminnot voisivat vakiintua. Katse tulisikin olla sekä nykyhetkessä että usein vuosien päässä. Luonnollisesti tämän tueksi on rakennettava erilaisia tukiratkaisuja. Mutta aikaa vaaditaan myös yhteisen ajan mielessä: on löydettävä yhteinen aika ja tila, jossa keskustella ja jakaa ajatuksia, käydä sosiaalista vaihtoa toisten kanssa. Eri aikaraameja noudattavien työaikojen yhteensovittaminen näyttäytyykin yhtenä isona haasteena, joka vaikuttaa yhteistyön sujuvuuteen ja laatuun.

Itellä on omat kaikki tunnit ja oma työ, ja tällä toisella on oma työnsä. Tuntuu että välillä ei oikeesti kauheesti löydy aikaa, että ehkä se siinä nyt on se suurin juttu. (Haastattelu. Opettaja.)

Lähteet

Fullan, Michael (2007) The new meaning of educational change. 4th ed. New York: Teachers College Press.

Harinen, Päivi & Halme, Juha (2012) Hyvä, paha koulu. Kouluhyvinvointia hakemassa. Helsinki: Suomen Unicef & Helsinki: Nuorisotutkimusseura ry.

Kiilakoski, Tomi (2009) ”Parempihan se on että sovitellaan ku että ei sovitella”. Vertaissovittelu, konfliktit ja koulukulttuuri. Vertaissovittelun ulkopuolinen arviointiraportti. Verkkojulkaisuja 30. Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura.  http://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisuja/sovittelu.pdf

Lanas, Maija & Kiilakoski, Tomi (2013) Growing Pains: Teacher Becoming a Transformative Agent. Pedagogy, Culture and Society 21(2).

Sahlberg, Pasi (2011) Ideat, innovaatiot ja investoinnit koulun kehittämisessä. Teoksessa Pekka Räihä ja Tarja Steiner (toim.) Samalta viivalta 5. Jyväskylä: PS-kustannus, 153– 208.

Salminen, Jari (2012) Koulun pirulliset dilemmat. Helsinki: Teos.

Simons, Maarten & Masschelein, Jan (2008) From Schools to Learning Environments: The Dark Side of Being Exceptional. Journal of Philosophy of Education 42 (3-4), 687–704.

Koulunuorisotyöhankkeen ensimmäinen seminaari järjestettiin Lahdessa 19.2.2013. Osallistujia seminaarissa oli 15 kaupungista yhteensä 45. Seminaarin materiaalit löytyvät materiaalipankin kohdasta kouluyhteistyö. Seuraava hankkeen seminaari järjestetään syksyllä 2013 Kuopiossa.

 
Tomi Kiilakoski 30.1.2013. Työpapereja koulunuorisotyöstä numero 1.

Pohjois-Irlannin koulun ja nuorisotyön yhteistyötä koskevassa tutkimuksessaan Simon Bradford ja Siobain Byrne (2010) toteavat, että koulussa tehtävä nuorisotyö on tavallaan epämuotoinen toimija. Se sijoittuu olemassa olevien toimintakulttuurien väliin, eikä mahdu perinteisiin tapoihin määritellä ammattikuntien rajoja. Se on löyhärajaista, perinteisestä näkökulmasta ehkä outoakin. Perinteisten rajojen mukaan opettajat  opettavat, nuorisotyöntekijät ohjaavat; koulu on pakkoa, nuorisotyö toimii nuorten omalla ajalla; koulussa ollaan tekemisissä muodollisen oppimisen kanssa, nuorisotyössä oppiminen taas on vapaamuotoisempaa, epämuodollista. Koulunuorisotyötä ei Bradfordin ja Byrnen mukaan ymmärtää, jos näistä rajoista pidetään tiukasti kiinni. Kaksijakoinen kuva on hylättävä. On liudennettava rajoja, nähtävä uudella tavalla.

Bradfordin ja Byrnen mukaan yhteistyön edellytys on se, että yhteistä asiantuntijuutta lujitetaan eikä luoda pirstaleista asiantuntijuutta. ’Minä teen tätä, sinä teet tuota’- puheesta tulisi päästä ’me teemme yhdessä tätä’-puheeseen. Toiminnan pitäisi tuottaa tilanteen, jossa koulunuorisotyön tekijät ymmärtävät nuoria ja pystyvät vastaamaan heidän tarpeisiinsa tavalla, joka kunnioittaa heidän elämänsä yksityiskohtia ja arvokkuutta. (Bradford & Byrne 2010.) Pohjois-Irlannin esimerkki osoittaa, että koulun ja nuorisotyön yhteistyössä on kysymys oppimisprosessista, jossa ammattikunnat alkavat tehdä työtä yhdessä, havaita eroavuuksia ja yhteisiä asioita sekä oppivat tuottamaan uusia, ja toivottavasti parempia palveluita nuorille. Tanja Leppä (2012, 66) on omassa opinnäytetyössään kuvannut nuorisotyön ja sosiaalityön yhteistyön vaikutuksia koulussa todeten, että arki koulussa pakottaa työkulttuurit muutokseen.  Keskenään jännitteisessä suhteissa tai jopa kiistoissa olleet ammattikunnat (Corney 2006) luovat uusia toiminnan muotoja, jotka parhaimmillaan synnyttävät uudenlaista ymmärrystä.

Suomalaisessa ympäristössäkin koulunuorisotyö merkitsee muutoksia ammattikuntien perinteiselle tavalla toimia. Osa näistä muutoksista on sangen konkreettisia. Nuorisotyöntekijöiden työaikaa siirtyy virka-ajan ulkopuolelta kouluaikaan. Työympäristö vaihtuu. Syntyy uusia yhteistyön verkostoja ja uusia toimijoita. Työtä ei enää tehdä oman ammattikunnan sisällä, vaan laajemmin yhdessä muiden kanssa. Nämä voivat olla isoja, syväluotaaviakin siirtymiä ammattikuntien toiminnassa. Tässä työpaperissa lähestyn kysymystä koulunuorisotyöstä nuorisotyön näkökulmasta. Vaikka alustava analyysi perustuu useiden eri aineistojen pohjalle, käytän esimerkkinä tässä paperissa vain yhtä haastattelua, jossa kokenut nuorisotyöntekijä miettii oman työkuvansa muutosta ja omaa toimintaansa koululla. Tässä haastattelussa koulun kanssa tehtävä nuorisotyö merkitsee monenlaisia muutoksia suhteessa kouluun, suhteessa alueen nuoriin ja lopulta nuorisotyöntekijän suhteessa omaan työhönsä. Tämän haastattelun kanssa haluan tässä paperissa keskustella.

Ulkopuolelta sisälle: syvenevä yhteistyö koulun kanssa

Kokeneen nuorisotyöntekijän työnkuvassa koulun kanssa tehtävä työ on selkeä muutos. Nuorisotyö on alkanut suuntautua uudelleen, ja löytänyt paitsi uuden toimintaympäristön, myös uusia yhteistyökumppaneita. Aiempaan, niukan yhteistyön aikaan verrattuna on tapahtunut iso siirtymä.

Alotettiin voi sanoo nollasta, eli aikasemmin oli niin vähästä se kouluyhteistyö. Korkeintaan oppilashuollossa oli mukana, mutta että se koulun arki ei muuten niin kauheesti koskettanu. Tuli enemmän sitä tietoa, tiesi eri nuorista millasia ne on koulussa, minkälaisia ongelmia on niinku kouluaikana.

Aikaisempaa tilannetta leimasi ammattikuntien eriävä toiminta. Koulu hoiti omaa tehtäväänsä, nuorisotyö omaansa. Yhteistyö oli lähinnä tiedonvaihdon tasolla. Se saattoi, kuten yllä olevasta sitaatista käy selville, keskittyä niihin tilanteisiin, missä nuorilla oli ongelmia koulunkäynnin kanssa. Koululla olemiseen ja siellä toimimiseen ei nähty vahvaa nuorisotyöllistä motiivia, vaan nuorisotyön tehtäväksi nähtiin toimia omien vahvuuksien varassa omissa toiminnoissa olevien nuorten kanssa (Kiilakoski 2011, 225-228). Koulu ja nuorisotyö toimivat rinnakkain, kumpikin omalla tontillaan, ja yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta järin vahvoja toiminnallisia yhteistyön muotoja ei syntynyt. Tämä toimintamalli on muuttumassa, ja ammattikuntien välistä kuilua ollaan silloittamassa monin tavoin.

Yhteistyön lähentyminen vaatii sekä koululta että nuorisotyöltä uusia toimintatapoja. Haastattelun kohteena olevassa kunnassa muutos tapahtuu johdon linjaamana, mutta yksittäisellä nuorisotyöntekijällä on verrattain isoja mahdollisuuksia omalla alueellaan toteuttaa toimintaa, joka vastaa alueen tarpeisiin ja hänen ammattitaitoonsa. Tilanteessa, jossa ei ole selkeitä toimintamalleja, joudutaan yhteistyötä hakemaan ja miettimään tilannetta uudella tavalla. Yhteistyötä synnytetään vähän kerrallaan, keskustelemalla, pohtimalla, yhdessä kehittämällä. Käytännössä tämä merkitsee, että yksittäisissä kouluissa tehtävä nuorisotyö jäsentyy erilaiseksi koulujen ja siellä olevien tarpeiden mukaan.

Sen jälkeen on tota lähetty ihan selkeesti hakemaan sitä että mitä se vois olla ja toki on niinku paljo annettu meillä sitä, että meidän pitäs ite miettiä sitä, kehittää mitä me annettas sinne koulun suuntaan, mutta toki mä oon yrittäny paljo heittää palloa myös sinne koulun rehtorin suuntaan ja myös opettajan suuntaan. Et tota noin, mä oon niinku teiän käytettävissä, mä täs yhdessä kehitellään. Niin tuota löytää niitä uusia muotoja.

Kun lähdetään etsimään tapoja ”löytää niitä uusia muotoja” tehdä työtä, joudutaan myös törmäämään ammattikuntien erilaisiin toimintatapoihin, vakiintuneisiin käytänteisiin tai tapoihin lähestyä nuoria ja heidän kasvuaan. Opettajien toimintatapojen opettelu ja ymmärtäminen onkin tärkeä lähtökohta toiminnan onnistumiselle.

Ei se kyllä helppoa oo ollu missään nimessä. Ja se opettajakeskeisen ajattelun niinko, tai löytää se että miten opettaja tekee töitä ja miten opettaja ajattelee, niin se on ollu aika vaikee, et se on niinku pikkuhiljaa tässä, mitä enemmän siellä koululla on ollu, sitä enemmän on tavallaan niinku tehny niitä huomioita, ja huomannu että ahaa, opettaja tekeeki näin tän jutun ja ajattelee näin tästä asiasta.

Toisen ammattikunnan kanssa toiminen edellyttääkin sitä, että ymmärretään toisten toimimisen ja ajattelun tapoja. Samalla on oltava kykyä aukaista omaa toimintatapaa sekä uskallusta puolustaa omia lähtökohtia. Käytännön ilmeisenä haasteena eri puolilta koulunuorisotyön kehittämishanketta nousee esille se, onko koululla ja nuorisotyöllä riittävästi aikaa keskustelulla auki toiminnan tavoitteita ja lähtökohtia. Ellei yhteistä aikaa järjesty, toiminta on ehkä pikemminkin limittäistä kuin vahvaa yhteistoimintaa. Kiireisessä työkulttuurissa ajan järjestäminen on tietysti haasteellista. On kuitenkin selvää, että ellei yhteistä aikaa järjesty riittävästi, on yhteistyön syvyydellä rajoituksena.

Useiden nuorten tavoittaminen

Nuorisotyön eräs perustavia lähtökohtia on luottamuksellisen suhteen luominen nuoreen. Voidaan myös väittää, että tämä on yksi niistä tekijöistä, jotka erottavat nuorisotyön toimintaa koulusta. Siinä missä koululla on lakisääteisenä velvollisuutena arvioida yksilön oppimista ja suhteuttaa häntä muihin oppijoihin, lähtee nuorisotyö enemmänkin suhteiden rakentamisesta yksittäiseen nuoreen. Tavoitteena on käynnistää nuoren kanssa prosessi, joka perustuu luottamuksellisuuteen ja joka voi poikia myös monenlaisia oppimistuloksia. Lähtökohtana ei kuitenkaan ole ennalta säädetty oppimistavoite, vaan toiminta rakennetaan toimivan suhteen varaan ja luotetaan siihen, että tämän myötä saadaan aikaan kasvattavia vaikutuksia. (Coburn 2011, 66.) Toisin ja teknisemmin ilmaisten, nuorisotyö rakentaa oppimistuloksensa prosessin aikana, ja tämä prosessi rakentuu nuorten tarpeiden mukaan, mikä tarkoittaa, että prosessin aikana tapahtuva kasvu ja oppiminen ovat muodoltaan non-formaalia.

Yllä kuvattu nuorisotyön peruslähtökohta, jossa toimintaa ei pyritä mallintamaan vahvasti ennalta ja jossa toiminta lähtee kontaktin luomisesta nuoreen, näyttäytyy nuorisotyöntekijän puheessa myös yhtenä nuorisotyön toimintavahvuutena koululla. Opettajiin verrattuna nuorisotyöntekijällä on erilaisia menetelmiä, hänellä ei ole arviointivelvollisuutta ja hän on tottunut luomaan nuoriin kontakteja ja rakentamaan omaa työtään tämän kontaktin varaan. Vaikka nuorisotyö kuvaa entistä enemmän toimintaansa systemaattisena suunnitteluna, on toiminta edelleen tekemisestä lähtevää ja prosessivetoista. Tämä ammattikunnan valmius kohdata nuorta voi tuoda kouluun uuden elementin.

sieltä koulun puolelta ollaan huomattu se, että meidän työn se semmonen niinku se hyvä, tai lähinnä se, että ne on niinku yllättäny siitä, kuinka hyvin me tunnetaan ne nuoret, jotka käy sitte talolla illalla.  Eli tuota me saadaan niinku nuoreen välitön kontakti. Et se ei oo sitä, et me niinku opettajamaisesti mennään niinku auktoriteetin kautta siihen. … ne on niinku nähny sen, että se homma niinku sujuu tosi helposti ku se nuorisotyöntekijä on siinä mukana. …  Koulussa on kaikki vähän niinku silleen et ensiks suunnitellaan ja sit niinku tehään. Et nuorisotyössä on sitä, niinku sanoin, et sitä enemmän tehään, vähemmän suunnitellaan, enemmän tehään. Vaikka sitä suunnitellaanki, päästään nopeemmin siihen tekemisen vaiheeseen.

Nuorisotyöntekijälle rakentuu koulussa asiantuntijuutta nuorta kohtaavana ja nuorten parissa toimivana työntekijänä, joka saa aikaan toimintaa. Monelle nuorisotyöntekijälle keskeinen motiivi toimia koulussa on laajan nuorten joukon tavoittaminen. Osalle riittävä motivaatio on saada kontakti nuoriin, jotta nuorisotyöntekijä tulee tutuksi ja jotta heillä on myöhemmin matalampi kynnys hakeutua nuorisopalvelujen piiriin. Toiminnan motiivina ei tällöin ole niinkään osallistua vahvasti koulun toimintaan, vaan helpottaa hakeutumista nuorisopalvelujen piiriin. Osalle nuorisotyöntekijöistä ison joukon tavoittaminen koulussa taas tarkoittaa, että he saavat kontaktin nuoriin, joihin muutoin ei saataisi kontaktia nuorisotyötä. Tämän myötä he näkevät enemmän motiivikseen toimia myös näiden nuorten parissa: nuorisotyön tavoittavuus lisääntyy, kun useampiin nuoriin saadaan luotua kontakteja. Samalla he saavat itselleen tietoa, mistä jäisivät muuten paitsi.

Siellä käy kuitenkin paljo sellasia nuoria jotka ei käy talolla, niinnii, saa sieltä aivan erilaista palautetta tavallaan, mitä niinkö ja miten niinkö ymmärretään se nuorisotyö sieltä nuorten taholta, niin on se ihan erilainen näkökulma semmosen nuoren taholta, joka ei käy talolla. Se näkee vaan sen mitä mä teen siellä koululla.

Nuorisotyöntekijän alueellinen asema voi vahvistua, kun hän toimii kouluilla ja tapaa useita nuoria sekä luo heihin kontakteja. Tämä taas vastaa yhteen nuorisotyön tärkeään tehtävään, luotettavien sukupolvisuhteiden rakentamiseen, sen osoittamiseen, että nuorten elämässä on läsnä aikuisia, jotka ovat kiinnostuneita nuorten asioista.  Kääntöpuolena, joka toisinaan mietityttää nuorisotyöntekijöitä on, että jos nuoret kohtaavat nuorisotyöntekijät vain koulussa, määrittyvätkö he nuorten näkökulmasta osaksi koulua – aivan samalla tapaa kuin kouluterveydenhoitajat tai koulukuraattorit nähdään koulun osaksi. Tällä voi olla vaikutuksensa nuorisotyöntekijän mahdollisuuksiin toimia nuorten vapaa-ajalla. Nämä huolet ovat kuitenkin verrattain kaukaisia, ja pääosin ainakin itse kohtaamani työntekijät ovat tyytyväisiä mahdollisuuksiinsa toimia koululla.

Yhteistyön näkökulmasta voidaan kysyä, mikä on nuorisotyöntekijän tehtävä koululla sekä miten tämä tehtävä vahvistaa kouluyhteisöä. Onko nuorisotyöntekijän tehtävänä kohdata nuoria ja olla koulua täydentävänä tahona, vai tulisiko hänen osallistua koulun kehittämistyöhön osallistumalla keskusteluun havaitsemistaan ryhmäilmiöistä, yksinäisyydestä ja ulkopuolisuudesta, nuorten kulttuureista ja samalla osallistua koulun rakentamiseen yhteisöllisemmäksi, yhdessä muiden kanssa? Tässä, kuten edellisessäkin, on kyse myös siitä, millaista keskusteluyhteyttä nuorisotyön ja koulun välille rakennetaan, miten varmistetaan se, että tieto ja ajatukset virtaavat ammattilaiselta toiselle sekä tietysti siitä, millaisissa väleissä yhteistä keskustelua on mahdollista käydä. Oma kysymyksensä, joka ansaitsee oman työpaperinsa tulevaisuudessa, on se, millä tavoin nuoret pääsevät osallistumaan koulunuorisotyön suunnitteluun.

Oman työn miettiminen

Koulussa tehtävässä työssä suhde toisiin viranomaisiin lähenee. Toiminnan piiriin tulee uusia nuoria. Syntyy uusia tapoja tehdä työtä. Tällaisessa prosessissa monet asiat lähtevät liikkeelle. Myös suhde omaan työhön saattaa pohdituttaa, ja siihen saattaa löytää uusia näkökulmia. Yksi näistä on oman toiminnan suunnittelu. Koulu toimii omalla rytmillään. Se perustuu vahvaan etukäteissuunnitteluun. Koulussa asiat on rytmitetty paitsi lukujärjestyksen päivärytmin mukaan, myös koulun vuosirytmin ja jaksotuksen mukaan pitkäkestoisesti. Näin koulu väkisinkin edellyttää suunnitelmallisuutta ja työn tavoitteiden asettamista pitkäkestoisesti. Tämä saattaa vivuta tekemiseen keskittynyttä nuorisotyötä suunnittelemisen suuntaan.

se on varmaan joo, perinteistä nuorisotyössä, et on menty vähän niinku, nyt on tehty tuota, sit ei suurin piirtein muuta oikeestaan nähäkkään, sit tehään jotain toista, et ja hirveen lyhyellä suunnittelulla, ettei tehä mitään vuosisuunnitelmia tai tarkkoja. … koulun kanssa ku lyödään joku juttu lukkoon, että syksyllä tuo juttu, jota aletaan sit työstämään sitte, niin kyllä se on tuonu ihan ittelle paljo sitä mietittävää että oonko mä tosiaan näin niinku työskennelly aikaisemmin. Eihän sitä huomannu ennen ku vasta sitte, nyt ku tavallaan on pakotettu toimimaan erillä lailla.

Yhteistyö tuo mukanaan myös tarpeen pohtia omaa työtä ja eritellä omia vahvuuksiaan. Se voi myös haastaa, tai kuten sitaatissa todetaan, ”pakottaa” tekemään asioita toisin. Tämä taas voi ”tuoda ittelle paljo” ja auttaa ammatillisessa kehittymisessä. Mikäli tätä prosessia halutaan saada koko nuorisotoimen oppimiseksi, voi tässäkin esittää kysymyksiä keskustelemisesta ja ajasta – kenen kanssa ja millä ajalla näistä asioista päästään sosiaaliseen vaihtoon. Se osoittaa, että koulunuorisotyön kehittämisessäkin on taustalla nuorisotoimen yleisiä haasteita. Antti Kivijärvi on kutsunut nuorisotyön rakenteelliseksi kehittämiseksi sitä, että luodaan aikaa ja tilaa ammattikunnan yhteiselle keskustelulle. Tämän pitää tapahtua pitkäjänteisesti ja säännöllisesti. Aika ja tila eivät kuitenkaan vielä takaa asioita, vaan tulee pitää huolta siitä, että yksilöt ja yhteisö sitoutuvat myös asennetasolla toimintaan. (Kivijärvi 2012.) Koulunuorisotyön tapauksessa yhteiselle ja jaetulle pohdinnalle näyttäisi olevan hyvät eväät, sillä ainakin yksilötasolla koulu vie työaikaa ja vaikuttaa ajatuksiin.

                             Koulu on tällä hetkellä, joka vie paljo, myös ajatuksissa aikaa.

Lopuksi

Tässä työpaperissa on alustavasti lähestytty kysymystä koulun ja nuorisotyön yhteistyöstä pohtimalla, millä tavoin yhteistyö edellyttää uudenlaista asennetta ja toisaalta synnyttää uudenlaisia toimintatapoja. Tarkastelun kohteena on ollut erityisesti nuorisotyön näkökulma sekä nuorisotyöntekijän suhteet toisiin ammattikuntiin, nuoriin ja omaan työhön. Kaikissa näissä on havaittavissa muutospaineita, joita työntekijä joutuu miettimään. Voi sanoa, että yhteistyö kasvatusalan ammattilaisten välillä tuottaa parhaillaan monen tason asioita, kuten uusia palveluita nuorille, uudenlaisia ammatillisia toimintatapoja, uudenlaisia ajatuksia sekä siirtää ammattikuntien välisiä rajanvetoja tai suorastaan kumoaa raja-aitoja.   

Lähteet

Bradford, Simon & Byrne, Siobain (2010) Beyond the boundaries: resistances to school-based youth work in

Northern Ireland. Pastoral Care in Education  28(1), 19–31.

Coburn, Annette (2011) Liberation or Containment: Paradoxes in youth work as a catalyst for powerful

learning. Youth & Policy No. 106, 60–77.

Corney ,Tim (2006) Youth Work in Schools. Should Youth Workers also be Teachers? Youth Studies Australia 25(3), 17–25.

Kiilakoski, Tomi (2011) Talotyön ja alueellisen nuorisotyön kehittäminen. Teoksessa Veronika Honkasalo, Tomi Kiilakoski & Antti Kivijärvi, Tutkijat ja nuorisotyö liikkeellä, Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto, julkaisuja 113, 153–252.

Kivijärvi, Antti (2012) Nuorisotointen kehittämistyö monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Yksinäisestä puurtamisesta kohti toimivia rakenteita ja verkostoja. Teoksessa Katja Komonen, Leena Suurpää & Markus Söderlund (toim.) Kehittyvä nuorisotyö, Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto, julkaisuja 128, 299–314.

Leppä, Tanja (2012) Nuorisotyö koulussa kuraattoreiden näkökulmasta. Opinnäytetyö, Seinäjoen amk,  Sosiaali- ja terveysalan ylempi ammattikorkeakoulututkinto

Ville Pöysä: Aktiivisten havainnoinnista ulkopuolisten kuuntelemiseen? Nuorisotyön tutkimuksen sisällöt, menetelmät ja katvealueet

Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto, verkkojulkaisuja 59, ISBN 978-952-5994-29-2 (PDF), 44 s.

Julkaisu on vapaasti luettavissa ja ladattavissa internetissä osoitteessa http://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisuja/aktiivisten_havainnoinnista_ulkopuolisten_kuuntelemiseen.pdf 

Demokratiaoppitunti-kirjaa voi tilata Nuorisotutkimusverkoston verkkokaupasta osoitteesta 
http://www.nuorisotutkimusseura.fi/catalog/kirjat/demokratiaoppitunti .

Lisätietoja tutkimuksesta: Nuorisotutkimusverkoston tutkijat Anu 
Gretschel,  anu.gretschel@nuorisotutkimus.fi<mailto:anu.gretschel@nuorisotutkimus.fi>, 
puh. 040 516 9189 ja Tomi Kiilakoski,  tomi.kiilakoski@uta.fi<mailto:tomi.kiilakoski@uta.fi>, puh. 040 504  6432.

Kirjasta on tehty tiivistelmä Muistiinpanoja demokratiaoppitunnista, 
joka on vapaasti luettavissa ja ladattavissa osoitteessa 
http://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisuja/muistiinpanoja_demokratiaoppitunnista.pdf.

Julkaisua voi tilata myös painettuna omakustanteiseen hintaan 8  eurolla osoitteesta 

 http://www.nuorisotutkimusseura.fi/catalog/verkkojulkaisut/muistiinpanoja-demokratiaoppitunnista

Kehittyvä nuorisotyö -kirja on ilmestynyt.  Tomi Kiilakosken ja Antti Kivijärven artikkelit kirjassa pohtivat nuorisotyön kehittämistä Kanuunan hankkeiden pohjalta.

Tiedote 10.12.2012

Nuorisotutkimusverkosto & Allianssi & Mikkelin ammattikorkeakoulu

NUORISOTYÖ KEHITTYY VINHASTI – MINNE JÄIVÄT NUORET?


Kehittämistoiminnasta on pohditaan kehittämistä nuorisotyön monikenttäisissä ympäristöissä: tullut merkittävä yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja ammatillisen oppimisen väline sekä yhteisöllisen tekemisen tapa. Nuorisotutkimusverkoston, Allianssin ja Mikkelin
ammattikorkeakoulun yhteisessä Kehittyvä nuorisotyö -julkaisussa yhtäältä kehittämisen tavoitteita ja ihanteita, toisaalta menetelmiä
ja käytäntöjä, kolmanneksi reunaehtoja ja pulmia.

Kirjassa pureudutaan kehittämisen aihepiireihin 17 nuorisotyöllisestä näkökulmasta. Kirjan avausluku, Tieto, pureutuu nuorisotyötä koskevan tietopohjan kehittämisen tarpeisiin. Arvioivan katseen alle joutuvat niin nuorisotyön ammatillinen itseymmärrys kuin erilaisten
tiedonintressien törmäykset nuorisotyön kehittämistoiminnoissa. Toinen luku, Etiikka, pohtii laajasti arvokasvatuksen luomia mahdollisuuksia nuorisotyön kehittämisessä. Kolmas luku, Toimintaympäristöt, arvioi, miten nuorisotyön perinteiset ja uudet ympäristöt virittyvät kehittämisen tarpeista ja paineista. Kirjan neljäs luku, Koulutuksen ja työelämän rajapinta, paikantaa koulutuksen, tutkimuksen ja työelämän välisen dialogin onnistumisen edellytyksiä. Kirjan loppuluku, Verkostot, johdattelee nuorisotyön kehittämisen ytimiin
monialaisissa yhteistyöverkostoissa.


Lainsäädäntö ja poliittiset ohjelmat kehittämistyön raameina


Nykypäivän kehittämistyön paineet voivat parhaimmillaan vahvistaa nuorisotyön ammatillista itseymmärrystä ja kirkastaa moniin suuntiin
kurottuvan nuorisotyön arvoa. Nuorisotyön kehittämistä ei omista yksinoikeutetusti kukaan, mikä tuo osaltaan tervetullutta avaruutta kentän reviireihin ja rajoihin. Pahimmillaan kehittämisen arvosta muodostuu itseisarvo, joka irtaantuu nuorten arjesta.

Nuorisotyötä ohjaava lainsäädäntö on ollut kiinteä osa suomalaisen nuorisotyön kehittämistä. Kirja osoittaa, että tämän näkökulman myös
toimijat ovat sisäistäneet. Suomessa kehittämistoiminnan perusta paikannetaan varsin yksimielisesti valtion ohjaukseen. Radikaalia
nuorisotyön perustojen tai ajattelutapojen uudistamista kehittäminen näyttää harvemmin tarkoittavan.


Nuoret kehittämistoiminnan sivuraiteella


Samaan aikaan kuin kehittämistoiminta virittyy vahvasti virallisista säädöksistä, nuoret uhkaavat jäädä kehittämisen sivuraiteelle. Kirjan
painopisteet rohkaisevat arvioimaan, millä ehdoilla ja tavoilla nuoret itse ovat aktiivisia toimijoita pikemminkin kuin kehittämisen
kohteita, vierestä katsojia tai jälkikäteisarvioijia. Nuorisotyön kehittäminen ei voi rajautua vain hallinnollisiin ratkaisuihin tai
verkostoyhteistyön kehittämiseen. Nuorisotyön on syytä kehittyä myös nuorten yhteiskunnallisen jäsenyyden areenana, joka virittää nuorista kriittisiä kansalaisajattelijoita ja kannustaa nuoria oppimaan elämään yhdessä yhä monimuotoisemmassa maailmassa.

Katja Komonen, Leena Suurpää & Markus Söderlund (toim.) Kehittyvä
nuorisotyö. ISBN 978-952-5994-18-6, 355 sivua, 28 euroa.
Nuorisotutkimusseuran/Nuorisotutkimusverkoston julkaisuja 128 & Suomen
Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry & Mikkelin ammattikorkeakoulu.
Ilmestyy 14.12.2012.

Tilaukset:
http://www.nuorisotutkimusseura.fi/catalog/kirjat/kehittyva-nuorisotyo

Lisätietoja:

Yliopettaja Katja Komonen, Mikkelin ammattikorkeakoulu, 040 842 0810,
katja.komonen@mamk.fi

Tutkimusjohtaja Leena Suurpää, Nuorisotutkimusverkosto, 050 543 8251,
leena.suurpaa@nuorisotutkimus.fi

Kehittämisjohtaja Markus Söderlund, Allianssi ry, 040 762 6809,
markus.soderlund@alli.fi

Koulu vaikuttaa jokaisen nuoren elämään. Vastaavasti nuoret muovaavat omalta osaltaan koulukulttuuria ja vaikuttavat muutoinkin kouluympäristöönsä.

Opetushallituksen ja Nuorisotutkimusverkoston yhdessä julkaisemassa tilannekatsauksessa Koulu nuorten näkemänä ja kokemana on inventoitu 2000-luvulla julkaistuja nuorisotutkimuksellisesti virittyneitä koulututkimuksia, jotka ovat kohdentuneet lähinnä peruskoulun yläluokille.

Koulu on paitsi oppimispaikka, myös nuorisokulttuurinen areena, jossa nuoret viettävät aikaa ja kohtaavat suuren joukon muita nuoria - myös sellaisia joita toisissa tilanteissa on mahdollista karttaa. Koulu on myös nuorta tukeva kasvuyhteisö, jossa opitaan demokraattisia perustaitoja. Nuorisokulttuurisena areenana koulua leimaavat ryhmäsuhteiden tärkeys ja tavallisuuden vaade, mutta toisaalta myös eri ryhmäsidonnaisuuksien eriarvoistava vaikutus. Muiden nuorten hyväksynnän saaminen saattaa joissain tapauksissa osoittautua tärkeämmäksi kuin onnistuminen koulun arvioinneissa. Suosituilla nuorilla on enemmän toiminnan mahdollisuuksia ja riskinottokykyä kuin asemaltaan marginaalisemmilla nuorilla. Esimerkiksi sukupuoli, etnisyys ja seksuaalisuus aiheuttavat eroja nuorten mahdollisuuksiin olla koulussa.

Demokraattisena pienoisyhteisönä koulu osallistaa nuoria päätöksentekoon, tukee yhteisöllisyyttä ja vahvistaa kuulumisen tunteita. Kasvunäkökulmasta voidaan nostaa esiin kiusaamisen ryhmäsidonnaisuus ja kytkös nuorten maailmaan, sukupolvisuhteiden merkitys nuorten tiedon esille saamisessa sekä nuorten tukemisen monipuolisuus.

Opetushallitus haluaa tuoreella julkaisulla vahvistaa yhteistyötä koulujen, nuorisotyön ja nuorisotutkimuksen välillä. Tilannekatsauksen on kirjoittanut Nuorisotutkimusverkoston tutkija Tomi Kiilakoski. Julkaisu on järjestyksessään kahdeksas Opetushallituksen vuosina 2011-12 julkaisemista ajankohtaisiin koulutuspoliittisiin teemoihin liittyvistä tilannekatsauksista.

Julkaisu:
Tomi Kiilakoski 2012: Koulu nuorten näkemänä ja kokemana.
Tutkimusinventaari: Nuorisotutkimuksen nuorten koulukokemuksista.
Tilannekatsaus marraskuu 2012. Muistiot 2012: 6. Opetushallitus.

Julkaisu verkossa:
www.oph.fi/julkaisut/2012/koulu_nuorten_nakemana_ja_kokemana<http://www.oph.fi/julkaisut/2012/koulu_nuorten_nakemana_ja_kokemana>
Lisätietoja:
Nuorisotutkija Tomi Kiilakoski, p. 040 5046432
Erityisasiantuntija Riku Honkasalo, Opetushallitus, p. 029 533 1249

Kotkassa 15.-16.11.2012 järjestetyn Kanuuna-seminaarin materiaalia löytyy materiaalipankista, Kanuuna yleistä, seminaarikansio.

Lappeenrannassa pidetyn auditointiverkoston tapaamisen materiaalit löytyvät omasta kansiostaan materiaalipankista,kohdasta työnarviointi ja -kehittäminen.

Monikulttuurisen nuorisotyön koordinaattoritapaamisen materiaali löytyy omasta kansiostaan materiaalipankista, kohdasta monikulttuurinen nuorisotyö.

Kansiot täydentyvät lähiviikkojen aikana.

Mitä syntyy, kun monikulttuurisen nuorisotyön tekijät ja osallisuusohjaajat laitetaan saman katon alle kahdeksi päiväksi? Sen selvittämiseksi Allianssi ja Tampereen kaupungin nuorisopalvelut yhteistyössä Setlementtinuorten Hämeen piirin Kölvi-toiminnan kanssa järjestävät Monikulttuurisuus nuorisotyössä -verkostotapaamisen Tampereella 26.-27.11. teemalla Osallisuuden vahvistaminen monikulttuurisessa nuorisotyössä.

Tarjolla on molempien tahojen tajuntaa ja osaamista laajentavaa ohjelmaa, kunkin tahon osaamisen vahvistamiseksi ja vertaisoppimisen ja verkostoitumisen tueksi. Tämä tapahtuma on tehty juuri sinulle, jos olet koskaan pohtinut miten edistää osallisuutta nuorisotoiminnassa tai miten tehdä nuorisotoiminnasta myös monikulttuurisille nuorille saavutettavaa, olitpa sitten järjestöstä tai kunnasta. Ohjelma liitteenä.

Verkostotapaamisen ohjelma alkaa Tampereen keskustassa sijaitsevassa Monitoimitalo 13:ssa ma 26.11. klo 13, josta siirrymme päivän päätteeksi yhteisellä bussikuljetuksella Ylöjärven Antaverkan leirikeskukseen. Tampereelle palataan bussikuljetuksella tiistaina 27.11. klo 15.30.

Osallistumismaksu kaksipäiväiseen tapahtumaan on 60 euroa sisältäen majoituksen, bussikuljetukset Tampereelta Antaverkaan ja takaisin sekä ruokailut. Osallistuminen pelkästään maanantain osioon Monitoimitalo 13:ssa on kaikille avoin ja maksuton, mutta edellyttää ilmoittautumisen.

Ilmoittautumiset Allianssin koulutuskalenteriin www.alli.fi/koulutuskalenteri 19.11. mennessä. Ilmoitathan ilmoittautuessasi, osallistutko koko tapaamiseen vai vain maanantain ohjelmaan Tampereella klo 13-17.

Lisätietoa Asta Rentola, asta.rentola(at)alli.fi, p. 040 900 4894 tai Mirella Huttunen, mirella.huttunen(at)alli.fi, p. 040 900 4879

Vuoden 2012 Kanuuna-seminaari järjestetään  Kotkassa. Seminaarin on kutsuttu nuorisotoimien johtajat Kanuuna-kaupungeista.

Helsingin kaupunginvaltuusto on valinnut valtiotieteiden maisteri Tommi Laition kaupungin uudeksi nuorisotoimenjohtajaksi. Valinta oli yksimielinen.

Vuonna 1977 syntynyt Laitio aloittaa nuorisotoimenjohtajan tehtävässä lokakuussa 2012 nykyisen nuorisotoimenjohtajan Lasse Siuralan jäädessä eläkkeelle.

Tommi Laitio siirtyy uuteen tehtäväänsä ajatushautomo Demos Helsingistä, jossa hän toimii tutkijana ja projektijohtajana. Demos Helsingissä Tommi Laitio on vastannut mm. designpääkaupungin Paviljongin ohjelmasta, tutkinut kansalaisyhteiskunnan tulevaisuutta sekä vetänyt laajaa opiskelija-asumisen kehittämishanketta.  Laitio on työskennellyt myös mm. Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä  ja Dodo ry:ssä, tehnyt toimeksiantoja British Councilille sekä toiminut Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtajana ja vapaana toimittajana. Vuodet 2005–2008 hän veti European Cultural Foundationin media- ja nuoriso-ohjelmaa Amsterdamissa.

Lisätiedot:

nuorisotoimenjohtaja
Lasse Siurala
puh. 09 310 89045
lasse.siurala@hel.fi

Tommi Laitio
puh. 050 563 4950
tommi.laitio@demos.fi

Varsinaiset hankekunnat ovat Hyvinkää, Kokkola, Kuopio, Lahti ja Oulu. Muut hakeneet kunnat valitaan kummihankkeiksi. Kanuuna-verkoston ohjausryhmän valinta pohjautuu tutkija Tomi Kiilakosken esitykseen.

Hankekuntien valintaperusteita: tutkimuksen ja verkoston näkökulmia

Aiempien kehittämis- ja tutkimushankkeiden ongelmana oli kuntien iso määrä ja tähän liittyvä hajanaisuus, minkä seurauksena tutkimuksessa ei pystytty porautumaan syvällisesti nuorisotyöhön ja sen kehittämiseen. Hankekuntien toimintojen hajanaisuus vaikeutti myös kokonaisuuden muodostamisesta. Lisäksi koulunuorisotyön kehittämisessä toimijoiden määrä lisääntyy, kun yhteistyötä tehdään myös koulun kanssa. Näistä syistä varsinaisten hankekuntien määrää on päätetty rajata 5-6 kuntaan. Loput kunnista ovat mukana kummihankkeina. Rovaniemi on ilmoittanut hakeutuvansa kummihankkeiksi.
Hankekuntien valinta ohjaa tutkimus- ja kehittämishankkeen toimintaa, ja vaikuttaa toisaalta kuntien kehittämiseen. Hankekuntien valintaan voi esittää ainakin seuraavia näkökulmia, jotka olen tässä jakanut kahtia ymmärrykseni mukaan enemmän hankkeen tutkija-kehittämisen ja toisaalta Kanuuna-verkoston toiminnan pohjalta lähteviksi kriteereiksi.

1. Tutkimuksen ja kehittämisen kohteet. On perusteltua ajatella, että tutkittaviksi pitäisi päätyä hankkeita, jotka voidaan jo mieltää hyviksi käytännöiksi. Tämä vaatii taustalleen jonkinlaisen kehittämisen historian eli koulun ja nuorisotyön välillä on oltava ollut yhteistyötä, jotta toimintakulttuurit ovat voineet syvetä. Tämän kriteerin perusteella valituksi tulisi kuntia, jotka ovat pitkällä tai kuntia, joissa on jokin poikkeuksellisen innovatiivinen idea. Pitkä historia auttaa myös sen dokumentoimista, mitä rakenteellisia ja nuorisotyöllisiä edellytyksiä toimivalle yhteistyölle on. Rakenteiden olemassaolo yhdistyneenä toimintaan tukee myös tutkimusta ja helpottaa yhteistyötä tutkimuksessa ja kehittämisessä. Tämä näkökulma nostettiin esille edellisen Kanuuna-hankkeiden raportin johdannossa.

” Hankkeista karttuneiden kokemusten perusteella voi perustellusti väittää, että kehittämistyössä on tärkeää kehittää sekä yksilöitä ja toimintaa että organisaatioita ja rakenteita. Ainoastaan edellisiin panostaminen johtaa herkästi tilanteeseen,jossa kehittämistyön tulokset hälvenevät viimeistään henkilöstövaihtuvuuden myötä. Toisaalta pelkästään organisaation ja sen rakenteiden itseisarvoinen kehittäminen ei välttämättä tue kentän toimintaa ja nuorten kohtaamistyötä,vaan voi jopa lisätä johdon ja työntekijöiden välistä vastakkainasettelua.” (Kiilakoski, Kivijärvi & Honkasalo 2011, 44.)


2. Hankekokonaisuus sisällön näkökulmasta. Hankkeen tulisi muodostaa riittävän laaja kokonaisuus, että koulun kanssa tehtävä yhteistyö piirtyy esille riittävän laajasti. Näin ollen eri hankkeiden tulisi kattaa hankkeen ulottuvuudet (osallisuuden ja yhteisöllisyyden tuki, nuorten toiminnan tukeminen, non-formaali oppiminen, uudet mediat, kasvatuskumppanuus, yhdessä tekeminen). Hankekokonaisuuden muovautumisessa olennaista olisi sen varmistaminen, että hankekokonaisuus kattaa keskeiset koulunuorisotyön toiminnot.

3. Hankekokonaisuus tutkimusekonomian näkökulmasta. Hankkeen täytyy myös olla sen kokoinen, että syvällisempi tutustuminen on mahdollista. Lisäksi täytyy tietysti katsoa, että sen pohjalta yksi tutkija voi hallita koko Suomea - ja jos toinen tutkija saadaan rahoitettua, voi määrää kasvattaa, mutta hallittavuuden vaatimus tietysti edelleen on olemassa. Tutkimusekonomian näkökulmasta on myös perusteltua varmistaa keveä aineiston kerääminen, mikä käytännössä tarkoittaa, että jonkin hankekunnan pitäisi olla

Kanuuna-verkoston kannalta voidaan nostaa esiin seuraavat näkökulmat:

4. Hankekuntien uudistuminen. Rovaniemen seminaarissa 2011 nostettiin esiin näkökulma, että hankkeiden tulisi levitä Kanuuna-verkostoon riittävän laajasti ja että tämän takia uusien hankkeiden tulisi olla etusijalla. Hankkeiden laajeneminen voi olla Kanuunalle olennainen strateginen linjaus, sillä verkostojen toiminta edellyttää toimintojen painopisteen siirtymistä ja tätä kautta uusien verkostojen solmukohtien syntymistä.

5. Maantieteellinen kattavuus. Yksi Kanuunan vahvuus nuorisotyön kehittäjänä on sen alueellisuus, mikä näkyy parhaimmillaan paitsi toimintojen jalkauttamisessa eri puolille Suomea myös tietopohjan tuottamisessa valtakunnallisesti kattavasti. Hankkeessa olisikin tästä näkökulmasta perusteltua varmistaa, että eri alueet ovat edustettuina. Tämä helpottaa myös hankkeeseen liittyvien koulutusten järjestämistä, kun kummihankkeita informoidaan.

6. Eri kokoisten kuntien mukana olo. Edelliseen viitaten voi myös ajatella, että kuntien kokojen - tai ehkä paremmin niiden nuorisotoimen kokojen - tulisi olla erilaisia, jotta tutkimuksessa ei painotu pelkästään jonkun tietyn kunnan näkökulma.


Esitys hankekuntien valinnaksi

Esitys hankekuntien valinnaksi on laadittu ajatellen, että varsinaiseksi hankekunniksi valitaan kuntia, jotka ovat verrattain pitkällä kouluyhteistyössä, joilla on olemassa olevia hyviä käytäntöjä ja joiden toiminnot muodostavat kattavan kokonaisuuden koulunuorisotyön eri muodoista. Muut kunnat valitaan kummihankkeiksi, jotka voivat tämän seurauksena hyötyä muissa kunnissa jo tehdyistä kokeiluista, toiminnoista ja kirjoituksista sekä hankkeessa tuotettavasta tutkimuksesta.
Tutkimuksellisesta näkökulmasta on tärkeää, että verrattain pitkälle koulunuorisotyössä ehtineitä kuntia on mukana, jotta päästään analysoimaan paitsi hyviä käytäntöjä, myös niitä tekijöitä, joiden myötä toiminnot vahvistuvat. Kriteerien 1 ja 2 puoltavat sitä, että sekä Lahti että Oulu ovat mukana. Oulu on olennainen tutkimusekonomian kannalta – tutkija voi ilman lisäkustannuksia käydä seuraamassa Oulun yläkouluissa tai yhtenäiskoulussa nuorisotyön toimintaa ja tehdä osallistuvaa havainnointia ynnä muuta tiedonkeruuta. (Tutkimusekonomian kannalta myös pääkaupunkiseutu tai sen läheisyydessä olevat kaupungit ovat luontevia.)

Maantieteen näkökulmasta olisi hyödyksi varmistaa, että Itä-Suomi on mukana. Tämä puoltaisi Kuopion valintaa, kuten myös se seikka, että Kuopio ei ole ollut aiemmissa hankkeissa mukana. Kuopiossa on myös toiminnan traditiota, ja hakemuksen kuvauksen mukaan vahvaa toimintaa alakoulussa.

Yllä mainitut kunnat ovat väkiluvultaan 143909 (Oulu), 102308 (Lahti) ja 97433 (Kuopio). Näiden oheen hanke hyötyisi (sekä tutkimuksellisesta että verkostonäkökulmasta) väkiluvultaan pienempien kuntien mukana olosta. Hankekokonaisuuden lujittamiseksi Hyvinkään ( 45527) ja Kokkolan (46585) mukaan ottaminen toisi myös pienien kuntien näkökulmaa. Kokkolan ja Hyvinkään osalta toiminta on jo osaksi rakenteissa, kehittämisen kohteet on eksplikoitu täsmällisesti ja ne voidaan sijoittaa tutkimuksen ja kehittämisen kehykseen (osallisuus, non-formaali oppiminen, nuorten toiminnan tukeminen, uudet oppimisympäristöt, yhdessätekeminen).

ESITYS: Valitaan hankekunniksi Hyvinkää, Kokkola, Kuopio, Lahti sekä Oulu. Hankekuntia täydennetään lisäresurssien tai lisääntyvien tarpeiden mukaan. Muut kunnat valitaan kummihankkeiksi.

Auditointiverkoston tapaaminen on Lappeenrannassa 30.-31.10.2012

Monikulttuurisen nuorisotyön koordinaattoritapaaminen on Turussa 1.-2.11.2012

Tarkemmat tiedot ohjelmista ja aikatauluista elokuussa.

Allianssi ja 24 suurimman kunnan nuorisotoimet kattava Kanuuna-verkosto ovat solmineet kumppanuussopimuksen, jonka avulla edistetään yhdessä nuorisotoimialan asioita ja nuorten hyvinvointia. Sopimuksessa on määritelty kuusi yhteistyömuotoa.

Kanuuna-verkosto on viime aikoina lisännyt nuorisotyön kehittämiseen liittyvää tutkimus- ja kehitystoimintaansa. Usein edunvalvonta on tehty yhdessä Allianssin kanssa ja samansuuntaisin näkemyksin. Nyt päätetty kuusikohtainen sopimus toteuttaa Allianssin strategian mukaista toimialan yhdistäjänä toimimista. 

Asiasta antavat lisätietoja Allianssin vs. kehittämisjohtaja Mirella Huttunen sekä Helsingin nuorisoasiainkeskuksen johtaja Lasse Siurala.

Materiaalipankista (Kanuuna - yleistä) löytyy Helsingissä 3.-4.5.2012 pidetyn  Nuorten yhteiskuntatakuu -teemaseminaarin materiaalia.

Marraskuussa julkaistiin Kanuuna-verkoston kehittämishankkeiden raportti Tutkijat ja nuorisotyö liikkeellä. Kirjassa raportoidaan nuorisotalotyön kehittämishankkeen ja monikulttuurisen nuorisotyön kehittämishankkeen tulokset. Helmi - maaliskuussa Kanuuna-verkosto, Nuorisotutkimusverkosto ja Allianssi järjestävät yhteistyössä neljä työseminaaria, joissa pohditaan, miten hankkeiden aikana tehtyjä havaintoja voidaan nuorisoalalla hyödyntää.

Seminaaripäivien ohjelmasta vastaavat tutkijat Veronika Honkasalo, Tomi Kiilakoski ja Antti Kivijärvi. Päivän ohjelma jakautuu siten, että aamupäivällä tutkijat esittelevät hankkeiden keskeisimpiä tuloksia ja iltapäivällä osallistujat pohtivat työpajoissa, miten tuloksia voi eri organisaatioissa hyödyntää. Työseminaarit on tarkoitettu kuntien ja seurakuntien nuorisotyössä, nuorisotyötä tekevissä järjestöissä ja alan oppilaitoksissa toimiville.

Keskenään samansisältöiset seminaaripäivät järjestetään Seinäjoella (8.2.), Mikkelissä (14.2.), Hyvinkäällä (16.2.) ja Oulussa (16.3.). Kukin päivä alkaa klo 10 ja päättyy klo 16. Jokaiseen päivään mahtuu 40 osallistujaa ilmoittautumisjärjestyksessä. Seminaaripäivä on osallistujille maksuton, lounas ja iltapäiväkahvit sisältyvät seminaaripäivän ohjelmaan. Seinäjoen, Hyvinkään ja Oulun seminaaripäivät järjestetään tiloissa, joihin pääsee esteettömästi pyörätuolilla ja tiloista löytyy inva-wc. Ilmoitathan yksilöllisistä tarpeistasi (ruokavaliot yms.) ilmoittautumislomakkeen lisätiedot-kohdassa.

Ilmoittautumiset (viimeistään viikkoa ennen kutakin seminaaripäivää) täällä.

R-sana – kirja rasismista ja siihen puuttumisesta julkaistiin Verkko ja rasisminvastainen työ nuorten parissa -seminaarissa 8.12. Kirja antaa toimintamalleja nuorten kanssa toimiville rasisminvastaiseen toimintaan niin verkossa kuin sen ulkopuolellakin.

Kirjan ovat kirjoittaneet NoRa – No Racism -hankkeen projektisuunnittelijat Satu Kanninen ja Heli Markkula. Kirja on luettavissa osoitteessa www.pelastakaalapset/nora ja painettua versiota voi tiedustella kirjoittajilta (etunimi.sukunimi@pelastakaalapset.fi).

Seminaarin taltioinnin voi katsella Verken (verkkonuorisotyön valtakunnallinen kehittämiskeskus) sivuilla.

Nuorisotalotyön ja monikulttuurisen nuorisotyön kehittämishankkeet (2009–2011) on saatu päätökseen. Ensi viikolla julkaistavassa raportissa puretaan hankkeiden tuloksia. Tutkijat Tomi Kiilakoski, Veronika Honkasalo ja Antti Kivijärvi ovat mukana myös Rovaniemen Kanuuna-seminaarissa kertomassa hankkeiden löydöksistä.

Talotyön kehittäminen ohjaa nuorisotyöntekijöitä suuntautumaan enemmän alueelliseen työhön yhteistyössä kunnan muiden toimijoiden kanssa. Kehittämistyö on edellyttänyt myös nuorisotyöhön liittyvän hiljaisen tiedon käsitteellistämistä – talotyön merkityksen avaamista ammattirajat ylittävissä keskusteluissa.

Nuorisotyön monikulttuurisuutta käsittelevässä hankkeessa pyrittiin aikaisempiin tutkimuksiin pohjautuen laajentamaan työntekijöiden osaamista esimerkiksi käsiteltäessä yhdenvertaisuutta, rasisminvastaisuutta ja työyhteisöjen monikulttuurisuutta. Keskeisiksi nousivat rasisminvastaisen työotteen pohtiminen ja nuorisopalveluiden kokonaisvaltainen kehittäminen koulutus- ja strategiaprosesseissa.

Lue lisää. Kanuuna-verkosto toimittaa kirjan kaikille Kanuuna-kunnille. Kirjaa voi tilata Nuorisotutkimusseuran verkkokaupasta.

Mitkä ovat nuorisotoimijoille keskeisimmät haasteet rasismiin liittyen? Mitä taitoja tarvitaan rasismin vastustamiseksi? Mitä on rasismin vastustaminen nuorille suunnatussa verkkotyössä?

Pelastakaa lapset ry:n ja Verke:n (Verkkonuorisotyön valtakunnallinen kehittämiskeskus) Seminaarissa 8.12. julkaistaan opas: Meteliä. Rasismista ja siihen puuttumisesta. Opas antaa toimintamalleja nuorten kanssa toimiville rasisminvastaiseen toimintaan niin verkossa kuin sen ulkopuolellakin.

Seminaaria vetävät NoRa - NoRacism -hankkeen projektisuunnittelijat Satu Kanninen ja Heli Markkula, jotka myös avaavat julkaistavan oppaan sisältöä ja tarkoitusta. Seminaarin avaa toimistopäällikkö Rainer Hiltunen vähemmistövaltuutetun toimistosta. Asiantuntijapuheenvuoron antaa tutkija Antti Kivijärvi. Paneelikeskustelussa pohditaan, millainen haaste rasismiin puuttuminen on. Panelistit ovat nuorten parissa toimivia työntekijöitä, suunnittelijoita ja kehittäjiä.

Seminaari järjestetään Pelastakaa lapset ry:n tiloissa (Koskelantie 38, Helsinki). Se on suunnattu nuoriso-, opetus-, terveydenhuolto- ja sosiaalialan ammattilaisille, asiantuntijoille ja opiskelijoille sekä järjestöjen ja virastojen edustajille. Myös kaikki muut aiheesta kiinnostuneet ovat tervetulleita.

Seminaari on maksuton, mutta osallistuminen edellyttää ennakkoilmoittautumista 30.11.2011 mennessä. Ilmoittautua voi täältä.

Seminaaria koskeviin tiedusteluihin vastaa projektisuunnittelija Satu Kanninen satu.kanninen@pelastakaalapset.fi, p. 050 433 1397.

Nuorisotyön eettistä ohjeistusta laativa työryhmä kokoaa kannanottojanne ja näkemyksiänne. Eettinen ohjeistus julkaistaan keväällä 2012. Asiaa varten on avoinna Nuorisotyön etiikka -blogi, jonka teemat vaihtuvat kuukausittain. Käy kommentoimassa ja vaikuta eettisen ohjeistuksen kehittymiseen! Siirry blogiin (Allianssin sivuille) tästä. 

Materiaalipankista löytyy uutta materiaalia liittyen auditointiin ja itsearviointiin sekä monikulttuuriseen nuorisotyöhön. Auditointimateriaali-kansioon on lisätty verkkoperustaisen nuorisotyön arviointikriteeristö sekä -lomake, ja monikulttuurisen nuorisotyön kansio on päivittynyt Hyvinkään nuorisopalveluiden käsikirjalla monikulttuuriseen nuorisotyöhön.

Kaikki kotona Suomessa! Kaikki kotona Suomessa? Syksyn harmautta piristämään järjestetään huikea verkostotapaaminen Oulussa 10. - 11.11. kaikille nuorten parissa toimiville. Teemana on kutkuttava kotoutuminen: Kotouttaa vai kotoutua? Miksi? Miten? Kenen ehdoilla? Mikä on minun roolini tässä kaikessa? Mitä sanoo uusi laki kotoutumisen edistämisestä? Tutustu tapaamisen ohjelmaan tarkemmin Allianssin sivuilla. 

Ilmoittautuminen kaksipäiväiseen verkostotapaamiseen 28.10. mennessä Allianssin kurssi- ja tapahtumakalenterissa, josta löytyy myös lisätietoa majoituksesta. Tapaamisen järjestävät Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi, Oulun nuorisoasiainkeskus ja Homelike Oulu -hanke. Lisätietoja: suunnittelusihteeri Mirella Huttunen, Allianssi, mirella.huttunen(at)alli.fi, 040-9004879.

Vertti-toiminta on nuorisolain mukaista osallisuuden ja nuorisotiedotuksen kehittämistyötä, jota tehdään koulun ja nuorisotoimen yhteistyönä. Toiminnassa kuntien yläkouluikäisiä koulutetaan oman koulunsa vertaistiedottajiksi eli Verteiksi.

Lue lisää Vertti-toiminnasta projektiosiossa.

Monikulttuurisen nuorisotyön koordinaattorien verkostotapaaminen järjestetään ennakkotiedosta poiketen Lahdessa. Ajankohtana on edelleen aikaisemmin ilmoitettu 6. - 7.10.

Kanuuna-verkoston monikulttuurisen nuorisotyön koordinaattoritapaaminen järjestetään 6. - 7.10. Turussa. Tapaamisten tarkoituksena on vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia, kehittää työn sisältöjä ja antaa yksittäisille kunnille tukea monikulttuurisen nuorisotyön kehittämiseen.

Tapaaminen on tarkoitettu koordinoivassa roolissa oleville työntekijöille ja verkoston tapaamisia on tarkoitus jatkaa vuosittain.

Lokakuun tapaamisessa käsiteltäviä teemoja pohditaan osallistujien kesken sähköpostitse syyskuussa. Lisätietoja Kanuuna-verkoston koordinaattorilta, ira.custodio (at) lahti.fi.

*************

Allianssi järjestää kahdesti vuodessa valtakunnallisen verkostotapaamisen nuorisotyön monikulttuurisuudesta. Tämän syksyn tapaaminen järjestetään 10. - 11.11. Oulussa. Lue lisää Allianssin järjestämistä verkostotapaamisista täältä.

Kanuuna-verkosto kiittää Poria seminaarin järjestämisestä - seuraavan kerran Kanuuna kokoontuu Rovaniemellä 17. - 18.11., jolloin luvassa on mm. kehittämishankkeiden raportin julkaisutilaisuus.

Porin seminaarin alustukset löytyvät materiaalipankista ja korjatut tunnusluvut lähetetään kuntiin viikolla 22.

Kanuuna-kuntien edustajat 21 kunnasta ovat koolla Porissa Nuorisotyön kehittämisrakenteet kunnissa -teemaseminaarissa. Kaksipäiväisen työseminaarin ensimmäisenä päivänä kuultiin mm. Antti Kivijärven ja Veronika Honkasalon alustukset.

Kaikki seminaarimateriaali kootaan materiaalipankin seminaarikansioon.

Mitä mieltä nuoret ovat nuorisotyöstä? Miten nuorten osallisuutta nuorisotalotoiminnassa voidaan kehittää? Miltä kasvatettavana oleminen tuntuu nuorista itsestään? Näihin kysymyksiin tartutaan Nuorisotutkimusverkoston tutkijan Anu Gretschelin monivuotiseen toimintatutkimukseen perustuvassa julkaisussa Nuorisotalo mahdollistavana lähiyhteisönä – Nuorten näkökulma.

Gretschel tutkimustiimeineen vietti aikaa nuorisotaloilla kahdessa kaupungissa ja haastoi taloilla käyvät nuoret keskustelemaan nuorisotyön tavoitteista, nuorten ja ohjaajien tekemisistä, nuorisotyön tarjoamista merkittävistä hetkistä, nuorisotalojen demokratian tilasta ja nuorten toimijuuden esteistä.

Julkaisu löytyy verkkoversiona täältä (avautuu uuteen ikkunaan).

Nuorisotutkimusverkostolta on ilmestynyt Kari Paakkunaisen ja Leena Suurpään toimittama uutuusjulkaisu Nuorten poliittinen ohjaus. Artikkeleissa 40 nuorisokentän toimijaa, tutkijoista poliittisiin päätöksentekijöihin ja järjestöaktiiveihin, ottavat kantaa ohjelmayhteiskunnan nykytilaan.

Yhtenä kirjoittajana on Tampereen kaupungin nuorisopalvelujohtaja Jorma Mertanen, joka kirjoittaa otsikolla Kuntien nuorisopoliittinen ohjaus – siis mikä? Julkaisusta löytyy myös Tomi Kiilakosken ja Anu Gretschelin yhdessä kirjoittama teksti Onko tavoitteena vain epäpoliittinen osallisuus?

Julkaisu on vapaasti luettavissa verkossa tai tilattavissa Nuorisotutkimusseuran verkkokaupasta.

Veronika Honkasalon sosiologian väitöskirja tarkastetaan lauantaina 19.3.2011 Helsingin yliopiston päärakennuksen pienessä juhlasalissa (Fabianinkatu 33, 4. kerros) kello 10 ja tilaisuus on yleisölle avoin. Vastaväittäjänä toimii dosentti Päivi Honkatukia Oikeuspoliittisesta tutkimuslaitoksesta.

Lue koko tiedote Nuorisotutkimusseuran sivulta.

Veronika Honkasalo työskentelee tutkija-kehittäjänä Kanuuna-verkoston monikulttuurisen nuorisotyön kehittämishankkeessa.

Kehittämishankkeiden arviointiseminaarin palautekyselyyn vastasi yhteensä 85 prosenttia seminaariosallistujista - kiitos kaikille palautetta antaneille! Ruusut ja risut huomioidaan Kanuunan toiminnan ja tulevien seminaarien sekä koulutusten suunnittelussa.

Kanuuna-verkoston kehittämishankkeiden arviointiseminaarissa Kokkolassa 26. - 28.1. oli mukana yhteensä n. 70 osallistujaa verkoston kunnista ja kehittämishankkeiden yhteistyötahoilta (opetus- ja kulttuuriministeriö, Nuorisotutkimusseura, NoRa-hanke). Seminaaripäivien aikana kuultiin tutkijoiden alustavia tulkintoja ja kuntien kokemuksia kehittämishankkeista sekä jaettiin yhteisesti hankkeiden aikana koettuja onnistumisia ja haasteita.

Seminaarimateriaali löytyy koottuna seminaarin omalta sivulta. Samalle sivulle liitetään pikapuoliin videotallenne tutkijoiden torstaipäivän alustuksista.

Suurkiitos Kokkolan nuorisopalveluille seminaarin isännöinnistä - ja seminaariosallistujille aktiivisesta työskentelystä!

Kehittämishankkeiden arviointiseminaarissa Kokkolassa hankkeiden tutkijat jakavat alustavia tutkimustuloksiaan ja kunnat esittelevät omia kokemuksiaan hankkeista. Tutkijoiden alustukset torstailta 27.1. videoidaan, ja niitä voi seurata klo 10 - 12 suorana lähetyksenä verkossa.

Nella Lehtosalo (Rovaniemen kaupungin nuorisopalvelut) valittiin Hyvinkään seminaarissa 19.11. Kanuuna-verkoston ohjausryhmään vuodelle 2011, ja seuraava Kanuuna-seminaari järjestetään siis Rovaniemellä marraskuussa 2011.

Kevään teemaseminaari järjestetään Porissa, ja silloin aiheena on nuorisotyön kehittämisrakenteet kunnissa. Porin seminaarin päivämäärä ilmoitetaan sen varmistuttua.

Kanuunan kehittämishankkeet käynnistyivät syksyllä 2009. Hankkeiden aikana kunnissa on työstetty talotyöhön ja monikulttuuriseen nuorisotyöhön liittyviä kysymyksiä. Tutkijat ovat osallistuneet kehittämistyöhön ja tehneet tältä pohjalta tutkimuksellisia johtopäätöksiä. Kokkolan seminaarissa 26. - 28.1. vaihdetaan käytännön kokemuksia hankkeista, keskustellaan nuorisotyön kehittämisestä sekä jaetaan alustavia tutkimustuloksia.

Materiaalipankki on täydentynyt marraskuun aikana. Monikulttuurisen nuorisotyön kansiosta löytyy nyt lokakuisen Rasismi nuorisotyössä -koulutussarjan materiaali. Tutkija Antti Kivijärven kattava koonti koulutusten sisällöstä avaa keskustelua myös niille, jotka eivät olleet mukana koulutuspäivissä, lisäksi koulutusmateriaalikansiossa on sekä Antti Kivijärven että NoRa = No Racism -hankkeen Satu Kannisen ja Heli Markkulan käyttämät diat.

Nuorisotalotyön auditointi- ja itsearviointimallin koulutuksiin keväällä 2010 osallistuneille työntekijöille järjestettiin jatkotapaaminen 16. - 17.11., ja tämän koulutuksen materiaalit löytyvät Auditointimateriaali-kansiosta. Kouluttajien lupaamat päivitetyt avointen nuorten iltojen kriteerit laitetaan materiaalipankkiin heti kun ne ovat valmiit.

Kanuuna-seminaarissa Hyvinkäällä työpajatoiminnan päällikkö Karel McLeod Smith kertoi etsivästä nuorisotyöstä nuorisopalveluiden, työpajatoiminnan ja toisen asteen koulutuksen välimaastossa ja tutkija Tomi Kiilakoski kertoi nuorisotalotyön kehittämishankkeen kuulumisista. Seminaarissa käsitelty Kanuuna-verkoston toimintasuunnitelma vuodelle 2011 löytyy myös materiaalipankista.

Syksyn verkostotapaaminen nuorisotyön monikulttuurisuudesta järjestetään Helsingissä 25. - 26.11. teemalla Rasisminvastaiset käytännöt nuorisotyössä. Tapaamisessa käydään läpi rasismin tunnistamista ja rasisminvastaisia työmuotoja eri asiantuntijoiden avulla, yhdessä työskennellen ja toisilta oppien. Tutustu tapaamisen ohjelmaan tarkemmin täällä. Yhteinen illanvietto torstai-iltana järjestetään Suomenlinnassa (yhteiskuljetus Allianssi-talolta Kauppatorille, lautalla Suomenlinnaan ja takaisin).

Osallistumismaksu on 50 euroa, sis. ruoan, ohjelman sekä kuljetuksen torstai-iltana Suomenlinnaan ja takaisin. Tapahtuman järjestäjä voi järjestää 35 osallistujalle majoituksen Suomenlinnan hostellissa. Majoitus (sis. aamupalan, peti- ja liinavaatteet) maksaa 35 euroa. Oma pyyhe mukaan!

Mukaan mahtuu rajattu määrä ihmisiä, ilmoittaudu jo nyt! Ilmoittautuminen tapahtumaan 12.11. mennessä Allianssin kurssi- ja tapahtumakalenteriin. Suomenlinnaan majoittumista toivovien kannattaa ilmoittautua mahdollisimman pian.

Tapaaminen järjestetään torstaina Allianssitalossa (os. Asemapäällikönkatu 1, Helsinki) ja perjantaina Nuorten Toimintakeskus Hapessa (os. Sörnäisten rantatie 31). Molempiin tiloihin sekä torstai-illan illanviettoon pääsee esteettömästi pyörätuolilla ja tiloista löytyy inva-wc. Ilmoitathan tapahtuman järjestäjälle etukäteen yksilöllisistä tarpeistasi (esim. tulkkauksen tai avustajan tarve, erityisruokavalio).

Tapaamisen järjestävät Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ry, Kanuuna-verkoston monikulttuurisen nuorisotyön kehittämishanke sekä Pelastakaa Lapset ry:n ja Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen NoRa-No Racism -hanke. Lisätietoja: suunnittelusihteeri Mirella Huttunen, Allianssi, mirella.huttunen(at)alli.fi, 020-755 2624.

Salossa järjestetään 28.10.2010 Sosiaalinen media nuorisotyössä -seminaari. Seminaari käsittelee sosiaalisen median merkitystä, vaikuttavuutta, uhkia ja erilaisia menetelmiä sekä mahdollisuuksia nuorten näkökulmasta.

Sosiaalisen median roolista identiteetin rakentajana keskustellaan lehtori Päivi Timosen ja M-cultin toiminnanjohtaja Minna Tarkan alustusten pohjalta. Paneelikeskustelussa pohditaan kysymystä vieraannuttaako verkkokohtaaminen todellisuudesta. Keskustelijoina ovat mediatuottaja Leena Tuuttila, nuorisovaltuuston jäsen Janika Takatalo, verkkotoimittaja Henna-Kaisa Ranta, nuorisotyöntekijä Jarno Koskelainen ja Kotkan kaupungin nuorisotoimenjohtaja Helena Kempas. 

Osanottomaksu 30 € sisältää ohjelman, lounaan ja päiväkahvin. Ilmoittautuminen 15.10.2010 mennessä: Anu Rautsalmi, 044 778 4802, anu.rautsalmi(at)salo.fi.

Seminaarin järjestävät Salon kaupungin nuorisopalvelut yhteistyössä Varsinais-Suomen ELY:n, Nuorisotyön perinnehanke Nuoperin, Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssin ja Nuorisotyön Senioriklubin kanssa. 

Miten monikulttuurista hyvinkääläinen nuorisotyö on? Millaisia ajatuksia ja odotuksia kotoutuvilla nuorilla on vapaa-ajaltaan? Muun muassa näihin kysymyksiin etsittiin vastauksia Nuorisopalvelujen monikulttuurisuus Hyvinkäällä -selvityksessä. Selvityksen toteuttivat HUMAKin Nurmijärven kampuksen opiskelijat, ja se liitettiin Hyvinkään nuorisopalveluissa osaksi Kanuunan monikulttuurisen nuorisotyön kehittämishanketta.

Selvitykseen voi tutustua ja sen voi ladata itselleen materiaalipankista.

Netarin Nuorisotyö verkkoympäristössä -blogin elokuun teemana on etsivä nuorisotyö verkossa. Teeman avaa Toni Hynninen Lahden kaupungin nuorisopalveluista. Nuorisotyö verkkoympäristössä -blogia julkaistaan Nuorisotutkimusverkoston Kommentti.fi-verkkokanavalla.

(Linkit avautuvat uusiin ikkunoihin.)

Kanuuna-verkoston syksyn seminaarien ja koulutusten päivämäärät löytyvät Tapahtumat-osiosta. Tarkemmat tiedot (ohjelma, ilmoittautumisohjeet) kustakin tapahtumasta lähetetään sähköpostitse kuntiin.

Linkkejä muihin nuorisoalan tapahtumiin (avautuvat uuteen ikkunaan): Allianssin koulutuskalenteri; Nuorisotutkimuspäivät; TUHTI-seminaari.

Kanuuna-verkosto järjesti Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamana 7.6. työseminaarin teemalla nuorisotyön laadunarviointi. Pääkaupunkiseudulla kehitettyä nuorisotyön auditointi- ja itsearviointimallia esitteli seminaarissa Harri Taponen (Helsingin nuorisoasiainkeskus) ja Kanuuna-verkoston yhteisiä tunnuslukuja Viula Pakka (Espoon nuorisopalvelut). Seminaariin osallistui Eesti Noorsootöökeskuksen sekä Tallinnan, Pärnun ja Tarton kaupunkien edustajia sekä kommenttipuheenvuoroin edustajat Oulusta ja Vantaalta.

Auditointi- ja itsearviointimallin sekä Kanuuna-verkoston tunnuslukujen lisäksi seminaaripäivän aikana tutustuttiin Virossa meneillään olevaan ESR-hankkeeseen, jonka osana kehitetään nuorisotyön laatua. Muistio Youth Work Quality and Performance Assessment -työseminaarista on luettavissa ja ladattavissa materiaalipankin Raportit-kansiossa.

Kanuuna-verkoston monikulttuurisen nuorisotyön kehittämishanke tarjoaa lokakuussa hankkeessa mukana oleville kunnille koulutusta rasismiteemalla. Koulutuspäiviä järjestetään neljässä kaupungissa, ja jokaiseen koulutukseen on tarkoitus kerätä osanottajat niitä lähellä sijaitsevista kaupungeista.

Koulutusten ajankohdat ovat: Helsinki 1.10., Lappeenranta 14.10., Rovaniemi 20.10. ja Tampere 26.10. Koulutusten ohjelmasta ym. tiedotetaan syksyllä.

Samojen teemojen käsittelyä jatketaan marraskuussa Allianssin koordinoimassa monikulttuurista nuorisotyötä tekevien verkostotapaamisessa Helsingissä 25.–26.11. Tapaamisessa käydään läpi rasismin tunnistamista ja rasisminvastaisia työmuotoja eri asiantuntijoiden avulla, yhdessä työskennellen ja toisilta oppien. Tapaamisen tarkempi ohjelma valmistuu alkusyksystä ja siitä tiedotetaan mm. Allianssi expressissä.

Porvoon keskustan uuden nuorisotila Zentran toiminta käynnistyi maaliskuussa 2010. ”Väliaikaisissa tiloissa toimineelle keskustan nuorisotilalle etsittiin pysyvää paikkaa jo usean vuoden ajan”, kertoo nuorisotoimenjohtaja Tuija Öberg, ”Renorin tarjoamat tilat WSOY-talossa tuntuivat heti ensi näkemältä mahdollistavan monipuolisen ja toimivan nuorisotilan.”

Kymmenet nuoret osallistuivat tilojen suunnitteluun ehdottamalla toimintoja, joita tiloihin pitäisi saada, sekä miettimällä väritystä ja kalustusta. Lopputuloksena on paljon värejä ja iloista ilmettä. Tytöt ovat saaneet oman ”tyttöjen huoneen” ja muun muassa äänekkäille peleille on pystytty rauhoittamaan omat tilansa. Suuri aula kahviloineen tarjoaa viihtyisän ympäristön yhdessäololle ja vaikkapa elokuvien katselulle. Tanssin ja teatterin harrastamiselle on aivan uudenlaiset mahdollisuudet.

Porvoo on myös mukana Kanuuna-verkoston nuorisotalotyön kehittämishankkeessa.

Oulun teemaseminaariin 5.–7.5. kokoontui runsas osallistujajoukko yhteensä 21 Kanuuna-verkoston kaupungista. Torstain aikana kuultiin alustuksia nuorten tieto- ja neuvontatyöstä, ja perjantaina käsiteltiin mm. Kanuunan yhteisiä tunnuslukuja. Seminaarialustukset kootaan materiaalipankin seminaarikansioon. Samasta kansiosta löytyy myös tieto- ja neuvontapalveluiden kansallisen koordinaatio- ja kehittämiskeskuksen raportti vuodelta 2009.

Kiitokset Oululle seminaarin emännöinnistä, tieto- ja neuvontapalveluiden kansallisen koordinaation tiimille seminaarin järjestelyistä ja kaikille mukana olleille aktiivisesta osallistumisesta!

Oulun teemaseminaarin 5. - 7.5. materiaalit (alustukset ym.) tulevat materiaalipankin seminaarikansioon maanantaina 10.5.

Seminaarikansiosta (materiaalipankki > Kanuuna - yleistä > seminaarikansio) löytyy aina viimeisimmän Kanuuna-seminaarin tai teemaseminaarin materiaali. Aikaisempien seminaarien alustukset ym. on jaettu materiaalipankkiin teemojen mukaan. Mikäli et löydä etsimääsi tiedostoa materiaalipankista, ota yhteyttä koordinaattoriin, ira.custodio(at)lahti.fi.

Kiitos kouluttajatiimille, koulutukset järjestäneille kaupungeille ja koulutuksiin osallistuneille! Syksyllä järjestettävästä, kaikille yhteisestä koulutuksesta tulee tietoa kuntiin kevään aikana.

Materiaalipankkia järjestetään uudelleen viikkojen 9 ja 10 aikana. Mikäli tarvitset jotakin tiedostoa tänä aikana, ota yhteyttä koordinaattoriin, ira.custodio ( at ) lahti.fi.

Seminaarin teemana on monitoimijainen yhteistyö, ja teemaan pureudutaan kahden alustuksen sekä ryhmäkeskusteluiden kautta. Lisäksi seminaarissa käsitellään Kanuuna-verkoston toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle 2010 ja kuullaan, miten syksyllä alkaneet kehittämishankkeet ovat käynnistyneet.

Kanuuna-verkoston monikulttuurisen nuorisotyön kehittämishankkeen aloitusseminaari järjestetään Lahdessa 26.8. Seminaarissa valitaan hankkeen kehittämiskohteet ja työstetään hankesuunnitelmaa. Seminaarin vetää hankkeen tutkija-kehittäjä Veronika Honkasalo.

Seminaarikutsu lähetetään kuntiin viikolla 26.  

Sektoritutkimuksen neuvottelukunnan julkaisema Syrjäytymisvaarassa olevat lapset ja nuoret -esiselvitys julkaistiin maaliskuussa Osaaminen, työ ja hyvinvointi -jaoksen seminaarissa. Selvityksen tavoitteena oli osallistua sektoreita ylittävän tietopohjan luomiseen syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten elämänkulun ja elinolojen kehityksen tutkimiseksi ja seuraamiseksi.

Syrjäytymisvaarassa olevat lapset ja nuoret -esiselvityksen kaikki osaselvitykset ja loppuraportti löytyvät Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivuilta. 

Vuoden alussa voimaantulleiden kuntaliitosten myötä viisi kaupunkia ylitti 40 000 asukkaan rajan: Kouvola, Seinäjoki, Salo, Kokkola ja Rauma. Nämä kaupungit on kutsuttu mukaan Kanuuna-verkoston toimintaan.

Kanuuna kokoontuu seuraavan kerran Helsingin teemaseminaarissa 12. – 13.3., tervetuloa mukaan, uudet ja vanhat kanuunalaiset!

Vuodelle 2009 on Mikkelin Kanuuna-seminaarissa sovittu seuraavat seminaaripäivät ja -järjestäjät:

12. - 13.3. teemaseminaari Helsinki, teemana auditointikoulutus

Viestintäministeri Suvi Lindén nimitti helmikuussa 2008 arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunnan alle eri toimijoiden asiantuntijoista koostuvan Lasten ja nuorten mediafoorumin arvioimaan median ja internetin roolia lasten ja nuorten arjessa. Foorumin yleisenä tehtävänä on edistää lasten ja nuorten valmiuksia toimia sähköisessä viestintäympäristössä sekä pohtia mahdollisia keinoja vähentää sähköisestä viestinnästä lapsille ja nuorille aiheutuvia haittoja. Foorumissa on yli 40 jäsentä niin yksityiseltä kuin julkiseltakin sektorilta, ja juuri mukana olevien tahojen lukumäärä ja monipuolisuus tekevät yhteistyöstä ainutlaatuista Suomessa.

Lasten ja nuorten mediankäyttöön on kohdistunut Suomessa runsas määrä ansiokasta tutkimusta. Näiden tutkimusten tunnettavuus ei kuitenkaan ole kovin hyvä. Useat näistä tutkimuksista ovat myös niin laajoja, että niihin tutustuminen on haasteellista muille kuin alan ammattilaisille.

Tämän johdosta Lasten ja nuorten Mediafoorumi päätti ensimmäisenä työnään koota lyhyen ja tiiviin yleiskuvan lasten ja nuorten mediamaailmasta. Työn toteutuksen ovat tehneet Sonja Kangas, Anniina Lundvall ja Sara Sintonen. Selvityksen tarkoituksena on toimia tiiviinä johdatuksena lasten ja nuorten mediamaailmaan vanhemmille, kasvattajille, poliitikoille, virkamiehille, lasten ja/tai median kanssa työskenteleville, sekä kaikille aiheesta kiinnostuneille. Selvitys ei anna suoria vastauksia mediaympäristön tulevaisuudenhaasteista, vaan sen tehtävänä on enemmänkin tiivistää pähkinänkuoreen lasten ja nuorten mediamaailman nykytila sen monimuotoisuudessaan, sekä pohjustaa jatkokeskustelua ja -työtä niin Lasten ja nuorten mediafoorumissa kuin muilla areenoilla Suomessa.

Terveisin
Jarmo Laitinen
Mediafoorumin jäsen

Materiaalipankkiin on lisätty uusi Materiaalia kaupungeista -kategoria, johon kaupungit voivat lähettää omia strategioitaan, mallejaan yms. asiakirjoja, joista voi muissa kaupugeissa olla hyötyä.

Pankkiin laitettavat materiaalit voi lähettää hankekoordinaattori Ira Custódiolle, etunimi.sukunimi@lahti.fi.

Kanuuna-verkosto tapaa Lahdessa 3.10.2008. Päivän aikana jatketaan keskustelua kehittämis- ja tutkimushankkeesta Espoon seminaarin ja kuntiin lähetetyn ennakkokyselyn pohjalta. Seminaarissa myös sovitaan, mitkä yhteiset tunnusluvut otetaan käyttöön vuoden 2009 alusta. Lisäksi yliopettaja Jatta Herranen HUMAKista esittelee yhteisöpedagogin tutkintoon johtavan koulutuksen uutta opetussuunnitelmaa, ja kuulee Kanuuna-verkostoa ops-päivitystyön tiimoilta.

Keskustelupalsta kanuunakaupunkien nuorisotoimien päälliköille, nuorisosihteereille, suunnittelijoille yms. kehittämistoiminnasta vastaaville työntekijöille avattiin 8.8. 

Palstan käyttöön tarvitaan käyttäjätunnus ja salasana, jotka voi tilata hankekoordinaattori Ira Custódiolta (etunimi.sukunimi@lahti.fi).

Espoon arviointi- ja kehittämisseminaariin 24. - 25.4. osallistui mittava joukko kanuunakerholaisia, ja tulosta syntyi. Työryhmissä jatkettiin yhteisten tunnuslukujen työstämistä - yhteisiä mittareita on tarkoitus ottaa kaupungeissa käyttöön vuoden 2009 alusta. Lisäksi kuultiin Meiju Hovin (Helsingin nuorisoasiainkeskus) esitys pääkaupunkiseudulla käytössä olevasta työn arvioinnin mallista.

Perjantaina keskustelua herätti ajatus Kanuunan yhteisen tutkimus- ja kehittämistoiminnan aloittamisesta. Päätettiin antaa keskustelulle lisää tilaa, ja muuttaa Lahden teemaseminaarin (3.10.) teemaksi Kanuuna-verkoston yhteinen tutkimus- ja kehittämistoiminta.

Espoon tiimille kiitos onnistuneesta seminaarista ja toimivista järjestelyistä!

Kommentissa on aloitettu uusi blogi verkkoympäristössä tapahtuvasta nuorisotyöstä. Helmikuun kirjoittajina mm. Oulun nuorisoasiainkeskuksen johtava nuorisotyöntekijä Kim Ahonen ja kotkalainen Netari-työntekijä Juho Kirvesniemi.

Nuorisotyö verkkoympäristössä -blogi. (Avautuu uuteen ikkunaan.)

Kanuunan verkkoryhmä on käytettävissä, jos kaupungit toivovat heille itselleen räätälöityä esittelyä Kanuunan verkkosivuista. Erityisesti projektiosion toivotaan tulevan kaikille työntekijöille tutuksi, jotta se olisi jatkossakin monipuolinen, hyödyllinen ja ajankohtainen paketti.

Jos haluat verkkoryhmäläisen vierailemaan kaupunkiisi, ota yhteyttä hankekoordinaattori Ira Custódioon (etunimi.sukunimi@lahti.fi).

Vuoden 2008 seminaaripäivät on lyöty lukkoon - tapaamme seuraavasti:

Espoo (Tunnusluvut ja arvioinnin kehittäminen) - 24. - 25.4.

Lahti (Monitoimijainen yhteistyö) 3.10.

Mikkelin Kanuuna-seminaari 27. - 28.11. 

Ohjausryhmä hyväksyi kokouksessaan 8.2. Kanuunan toimintasuunnitelman ja talousarvion vuodelle 2008. Molemmat voi ladata itselleen materiaalipankista. Uusille ideoille on kuitenkin tilaa, ja niitä voi esittää vaikkapa keskustelupalstalla!

Rovaniemen nuorisopalveluilla on 1.1.2008 alkaen uusi esimies. Kaarina Patjan sijaan kanuunakaupungeista pohjoisinta edustaa jatkossa Nella Lehtosalo - tervetuloa!

Kanuunan yhteisten tunnuslukujen työstäminen jatkuu Espoossa 24. - 25.4.2008.

Kaksipäiväisessä seminaarissa käsitellään sekä arvioinnin mittareita että ns. Pks-auditointimallia. Sekä käytännön järjestelyistä että seminaarin sisällösta vastaa kehittämiskonsultti Viula Pakka Espoon kaupungin nuorisotoimesta.

Lahti kiittää runsaasta osallistumisesta seminaariin! Vuoden 2008 seminaarin järjestäjäksi lupautui Mikkeli ja vuosi 2009 on varattu juhlivalle Hämeenlinnalle. Seminaaria järjestävä kaupunki on ko. vuoden ajan mukana Kanuunan ohjausryhmässä.

Vuonna 2008 järjestetään myös ainakin kaksi teemaseminaaria, joista ensimmäinen keväällä Espoossa (tunnusluvut ja työn arviointi) ja toinen syksyllä Lahdessa (monitoimijainen yhteistyö). Näistä lisää pikapuoliin, seuratkaa Kanuuna-uutisointia!

Syksyn Kanuunaseminaarin ajankohdaksi on vahvistettu 29. - 30.11. Seminaaria isännöi Lahti.

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

11

12

13

14

15

16

17

18

19

20

21

22

23

24

25

26

27

28

29

30

31